2010/08/26

Ihan rämä! Rämä!

Kummallista palata vuoden 2009 kesään, mutta puhunpa muutaman sanasen nyt tästäkin. Desuconin molempina päivinä minä ja Kurttu heiluimme ympäriinsä Tonari no Totoron tyttösinä, samoin Animeconin perjantaina.




En ole niin vannoutunut Ghibli-fani kuin monet muut, mutta Tonari no Totoro kuuluu silti lempileffoihini. Lähinnä sille on syynä elokuvan sietämätön söpöys ja lapsuudentuntuisuus, etenkin, kun jälkimmäinen on yleisesti ottaen heikko kohtani.

Suosikkikohtaukseni koko leffassa. :D

Idea cossata Totoron tyttöjä tuli kai oikeastaan aika vääntämällä, kun mietittiin Kurtun kanssa ketä voisimme paricossata. Animetuntemusta oli meillä molemmilla melkoisen rajallisesti, joten aika looginen valintahan tämä sitten oli. Pituuseromme ainakin toimi näillä hahmoilla erityisen hyvin. :-) Nämä olivat taas näitä pukuja overall © Kurtun äiti (terveisiä <3), kun itsellä ei ollut vielä minkäänlaisia taitoja eikä vielä innostustakaan ompelemiseen. Desuconissa 2009 cossit otettiin aika lämmöllä vastaan. Parhaiten jäi mieleen japanilaisturistien ryhmä, joka oli mitä ilmeisimminkin sulamiskuoleman partaalla, kun huomasi meidät. Olivat kovasti hellyyttäviä! Samoin japanilaispari, joka pyysi meitä poseeraamaan yhteiskuvassa lastensa kanssa, jäi positiivisena mieleen. Totoro todellakin tunnetaan, niin kotimaassaan kuin täälläkin.

Meillä oli tuommoiset ihanat pöksytkin hameiden alla. Hih! Eivät ne kovin mukavat olleet, mutta milloinpa cosplay olisi erityisen mukavaa. Olo oli kuitenkin aika rento, kun pantsujen vilkkumisesta ei tarvinnut huolehtia.

Desussa tapasin muuten ensimmäistä kertaa Pörrön. Äärimmäisen hämmentävää! Nykyäänhän voisi oikeastaan sanoa, että kunnon polte harrastaa cosplayta sai alkunsa tutustuttuani Pörröön kunnolla. Eli ylitsevuotava intoiluni juontaa juurensa vain siitä, että Pörröllä sattui olemaan Totoro-haalari... Tämä jännä.

Juuri nyt DA-tunnuksellani on vain muutama kuva tästä puvusta, kaikki Desussa otettuja. Animeconin yhteydessä yksi kaverini otti meistä kuvia, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi hankkia niitä itselleni koneelleni, joten... Heh.

Totoro-cossia tuskin tulee uudestaan ulkoilutettua, ainakaan julkisesti, vaikka se tuolla kaapin perällä yhä kiltisti nököttääkin. Hiuksissani alkaa kyllä olla jo sen verran pituutta, että mistäs sitä tietää, jos vaikka innostun photaroimaan tässä joskus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!