2010/10/02

Tasting much sweeter than wine.

Well hullo!

Ouran kuuluu kaikkien aikojen suosikkianimesarjoihini. Taidan siis olla toivoton fanityttö, mutta minkäs tuolle mahtaa. Eläväinen piirrostyyli ja sekä visuaalinen että auditiivinen huumori iskee minuun aina ihan kympillä, ja niistähän ei Ouranissa ole pulaa.


Ouran-cosplay taas on niin nähtyä, ettei koulupuvun tekeminen oikeastaan hirveämmin napannut. Suunniteltiin kyllä Wonderland-versiota (jakso 13) jo ties kuinka kauan sitten, ja tietäähän sen, että minä tällaisena "pienenä ja söpönä" (perukaa sananne!) olen automaattisesti Honey. Idea jäi sitten jonnekin aivojen perukoille. Sittemmin tuli kaverini kanssa puhetta photoshootista, hän kun harrastaa valokuvaamista ja minä poseeraamista. Kasasin sitten jonkinmoiset kamppeet lyhyessä ajassa ja heittäydyin Honeyksi. Koulupuvussa.

Tuo koulupukuni on kyllä loppujen lopuksi melkoisen laaduton, joten ei ole vaaraa, että aikoisin sitä julkisesti ulkoiluttaa. Käytin takkiin materiaalina vanhoja kauluspaitoja, joita sisareni oli ajan myötä haalinut vahingossa työpaikaltaan. Kangas on takiksi liian kevyttä, mutta menetteli tämmöisenä once-in-a-lifetime-tapauksena. En oikeastaan nyt muista tarkalleen, minkälaisia muokkauksia jouduin "takkiin" tekemään, ennen kuin se oli mieleiseni (tämä pukuhan on kaukaiselta ajalta, syksyltä 2009, kukas sinne asti muistaa). Kaulusta taisin vain muunnella ja hihoja pidentää.

Housuina oli tavalliset suorat mustat housut ja kenkinä jotkut isoveljen mustat lenkkarintapaiset (:D). Takin alla oli valkoinen kauluspaita, kravattina epämääräinen kankaansuikale, jota en useista yrityksistä huolimatta saanut näyttämään järkevältä. Rintamerkki on pääasiassa pahvia ja kontaktimuovia. Usa-chanin tein aika lailla improvisoimalla ja se on sittemmin kokenut isohkon muodonmuutoksen. Versio 1.0 nimittäin oli valtava. Ja ruma.

Puhumattakaan siitä, että useasta värinpoistosta huolimatta hiukseni eivät arvatenkaan halunneet muuttua mustista suoraan vaaleiksi. Tuossa kuvassa näkyy erityisen selkeästi, kuinka kummallinen ruskea väri minulla oli tuolloin päässäni.
DeviantArtin kuviin olen muokannut silmistäni ruskeat, koska en vielä tuolloin omistanut kuin yhdet piilarit, jotka nekin olivat Kiban viirusilmät.

Erityisen herkkää minusta oli se, että tein tätä photoshoottia varten muffinsseja söpöisällä kuorrutuksella. Heh.

Sitten Wonderland! Alun perin suunniteltiin, että Pineperry olisi suurena joukkona Tampere Kupliissa 2010 edustamassa Ouranin ihmemaata. Sittemmin yhdelle jos toisellekin ilmestyi esteitä ja idea siirrettiin heinäkuulle, Traconiin. Minä ja Pörrö olimme kuitenkin jo tehneet Honey-pukuni yksityiskohtia vaille valmiiksi jo Kupliita silmällä pitäen.

Heti kun punainen tukka vaaleni huhtikuun paikkeilla, sisäinen Honeyni kurkki jo hyvinkin innokkaana, että joko pääsee näytille.

Tosiaan, valtaosa kunniasta pukuni suhteen menee Pörrölle, pikkuiselle orjalleni, eiku. Minä hankin vaaleanpunaisen samettitakin eräältä kaveriltani, Pörrö ompeli siihen keltaiset yksityiskohdat. Minä ostin vaaleanpunaista fleeceä, Pörrö teki aivan ihastuttavat haaremihousujen tyyppiset pöksyt sekä kenkien päälle pujotettavat muhkeat käpälät. Itse etsin kirpparilta turkoosin topin, johon ompelin napit, sekä väsäsin huivin, joka on ruma (yllättäen). Aion tehdä huivin joskus uudestaan, samalla kun väsäämme minulle etukäpälät, jotka jäivät viime hetkelle asti puuttumaan. :-)

Tracon. Hiukseni olivat tällä kertaa keltaiset, mutta parempi sekin kuin ruskea. Upeana Tamakina Kurttu.

Traconissakaan meitä ei ollut loppujen lopuksi kuin minä Honeyna, Kurttu Tamakina, Pörrö puolivalmiina Haruhina ja Pörrön sisko Nekozawana. Itselläni ei ole valitettavasti ainuttakaan kuvaa koko porukasta.

Ehdin/muistin/jaksoin shoottailla tätä pukua vasta ihan äskettäin, syyskuussa 2010. Havahduin siihen, että hiukseni alkavat olla pian aivan liian pitkät Honeyksi. Pakotinpa siis isosiskoni räpsimään minusta kuvia.
Tykkään muuten hurjasti Honeyna poseeraamisesta, minusta on helppoa hymyillä ja olla hunajaisen hellyyttävä. :-)


Olivat nuo hiukset kyllä väärän värisetkin, liian vaaleat - haituvani ovat minulle näköjään ikuinen ongelma!

Tulevaisuudessa uusimme toivottavasti koko Wonderland-ryhmän, tiedä sitten vain että milloin. Ainakin minulla ja Pörröllä olisi intoa käyttää koko possea ihan lavallakin näytillä.
Kyouya ja Mori meillä on, kaksoset ovat vähän niin ja näin - eli jos joku on kiinnostunut tekemään Irvikissa-versiota Hitachiineista, tervetuloa riveihin! :)

2 kommenttia:

  1. Oiiih, rakastan Ourania, kaikki ouranit löytyvät kännystäni ja täytyis jostain luotettavasta paikasta tilata Ouran pokkarit :3 On tultu katsottua Ouran mmm.. n. 38kertaa läpi, en vaan kyllästy siihen millään ö_ö'' Tuli tilattua Ouran cossi [en voinu tehä ite kun en nääs ompelukonetta omista :'D] Milanoosta jostain sieltä Kiinasta päin :'o Ny täytyy saada kaveri tekemään pullipille Ouran asu -_-'' Sienilläni köllöttää 100 julistetta ympäri huonetta ö_ö'' Mutta, nuo sinun cosplaysi on iiihania :3 *luvv*

    VastaaPoista
  2. Ouran on kyllä sellainen sarja, että siihen ei voi kyllästyä. :') Mukava kuulla että intoa löytyy~
    Kiitoksia. :)

    VastaaPoista

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!