2011/03/14

Lion-nya! ja hei hei Vilperi!

Blogi on ollut taas vähän aikaa pelottavan hiljainen, joten ilmoittelenpa vähän kuulumisia vaikka nyt sitten uuden tietokoneen kunniaksi. Vanha koneeni Kiichigo oli juurikaan liioittelematta räjähtämispisteessä, joten ostin työmarkkinatukirahoilla HP G62 -merkkisen söpöläisen.

Projekteja on mennyt, meneillään ja tulossa. Joulu-tammi-helmikuun projekteina oli tilaustöitä, nimittäin leijonakigurumi yhdelle kaverille ja Vili Vilperi penkkaripuvuksi toiselle.

Tuossa tuo kigurumi. Ensimmäinen koskaan tekemäni, ja aika lailla puhtaasti improvisoitu. Kaverini siis hankki kankaat valmiiksi ja pidimme me kai pientä palaveria siitäkin, millä lailla puvun toteuttaisin, mutta aika vapaat kädet sain. Pääpointtina oli saada aikaan leijona, ja ihan mukavainen jellonahan siitä tuli.

Yhdistelin hommassa käsityölehden peruskaavoja, huppari + haaremihousut, joista sitten muokkailin. Huppu oli hankalin osio, koska tuo materiaali on aika haastavaa, etenkin minunkaltaiselleni nyypälle.

Kaikki koristeluyksityiskohdat on tehty tiheääkin tiheämmällä siksakilla, kiitos uuden rakkaan ompelukoneeni. Oikeanpuoleisessa kuvassa näkyy koristelujen lisäksi myös itse kehittelemäni tassulokerot, joiden pointtina on mahdollisuus valita, tulevatko omat kädet näkyviin vai eivätkö.

Vetoketjut ovat ikuinen viholliseni. Hitto vie, tappelin sen kanssa paljon enkä silti saanut sitä taipumaan tahtooni. Murrrrr.

Mallina muuten kuvissa minä itse, kuvaajana äitikulta.



Kun kigurumista tuli selvittyä, pitikin alkaa suunnitella toiselle kaverille penkkaripukua. Helmikuun 17. päivä oli siis deadlinena, ja vaikka kuinka olin aloittavinani ajoissa, enkö muuten paahtanut pukua valmiiksi vielä tiistaina ja keskiviikkona... Tai no, jos tarkkoja ollaan, viimeiset palat käsinompelin keskiviikon ja torstain välisenä yönä, kun puvun tilaaja jo nukkui.

Kyseessä oli Jyväskylän lyseon penkkarit, eikä heillä ollut yhteistä teemaa. Kaverini puhui jo syksyllä, että voisin ommella hänelle puvun vähän cosplayhenkeen (hän ei siis harrasta ompelua missään muodossa, cosseihini hän on osallistunut yhden photoshootin verran, kameran takana). Etsimme yhdessä riittävän tunnistettavaa ja mielenkiintoista hahmoa meidän aikamme lastenohjelmista ja päädyimme Vili Vilperiin.

Mitäs mitäs. Housut ovat punaista collegea, polvipaikka samaa kangasta eripäin ja maalailtuna. "Nappi" on huopakankaan tyyppinen paksu maalattu pyörylä eikä siis toimi oikeana nappina, vaan sen alla on tarranauhat. Korvat, etukäpälät ja jalat ovat karvakangasta palalaatikosta, paita on valmiina ollut villapaita, jonka kaverini uhrasi jostain kaapin perältä tätä pukua varten. Pipo on henkilökohtaisen mallinukkeni Emman neuloma (juu, tilaustöiden osia voi nakittaa myös muille kavereille :D). Lankana siinä on Eskimo. Eväspussi on keltaista collegea vai mitä lie olikaan, joka oli sidottu keppiin (langalla, ei pelkästään noilla kankaankulmia leikkivillä palasilla) ja jossa oli äärimmäisen salainen tarranauhakiinnitteinen salalokero pussin sisällön kaivelemista varten (sisällä oli karkkiajelun karkit).


 Jalat olivat mielenkiintoinen osio. Viereisestä kuvasta näette aika lailla kenkien valmistuskaaren. Pohjana ovat vuosia vanhat, hyvinpalvelleet skeittikengät, joihin tein lakanakankaista välipäällykset ja sitten itse karvakankaasta erillisen pussimaisen varvaspalan + päällyspalan. Erillisten karvapalojen vaihtumiskohtaa ei juurikaan erota, koska tuo materiaali on niin eläväistä. Varpaat on taiottu esiin siksakkailemalla ensin varpaanväliviivoja kaikkien noiden karvojen sekaan (TUSKAA!) ja sitten leikkimällä vähän hiuslakalla.


Lopputulos vielä kerran. Söpö Vilperi on söpö!
Mallina kuvissa puvun tilaaja Paula, kuvaajana minä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!