2011/06/10

Minun cosplayni: Arkailusta ahneuteen ja kaikkea siltä väliltä

...eli random historiikki.


Tämä vuosi on ollut minun cosplayni suhteen hämmentävä ja täynnä uusia asioita. Vuosi 2009 oli selkeää tutustumista ja kokeilua, yksinkertaisia cosseja ja piireihin tutustumista. Narutoa, Pokémonia, tuttuja turvallisia sarjoja. (Ei sillä, molempia fanitan edelleen.) En osannut vielä tuolloin ommella juuri ollenkaan, puhumattakaan riittävästä kärsivällisyydestä. Otettakoon esimerkiksi Tsukiconin 2009 cossi, jonka shortsien lahkeet oli käännetty toinen valkoisella, toinen mustalla langalla, koska en jaksanut puolata tai jotain.

Vuonna 2010 tutustuin Pörröön ja aloin muuttua oma-aloitteisemmaksi ja kunnianhimoisemmaksi. Pörrö, armas pelastajani ja nykyinen vaatetuksen artesaani (onnitelkaa sitä!), opetti minua vähitellen. Haalin jonkinmoisia kankaita vähän sinnepäin, ompelin, purin, ompelin, purin. Säädin, soittelin Pörrölle, vinguin äidilleni kuinka olen taas sählännyt ja pääsin pinteestä, koska vaikka äitinikään ei ole mikään ompelijaihminen, hänellä on ongelmanratkaisukykyä toisin kuin minulla.

Ensimmäinen suuri harppaukseni oli Ashley, jonka ompelin Tampere Kuplii 2010:ä varten. Näin jälkeenpäin ajateltuna harkitsisin kyllä materiaaleja kahdesti ennen kuin nappaan tarjouskankaat mukaani. Mutta onnistuihan se, tosin onnistuin projektin aikana hajottamaan niin ompelukoneen neuloja kuin omia hermojanikin. Vyötärösauma on tarkemmalla tutkimisella ommeltu ihan miten sattuu, mutta siihen aikaan olin tyytyväinen siihen, että ylipäätään selvisin - kuvitelkaa - KOKONAISESTA MEKOSTA. Muistan, kuinka aristelin näyttää mekkoa Pörrölle, hänen kun tiesin näkevän heti joka ikisen virheen. Mutta hei, ensimmäinen _oikea_ ompelukseni cosplayn saralla!

Siitä sitten Pörrön avulla lähdin tekemään vähän hankalampia pukuja, otin haasteita vastaan ja liibalaaba. Arvatkaas, olisinko pärjännyt yksinäni niiden kanssa...

Tähän vaiheeseen liittyi vielä sekin, että kun cosplaysta tuli minulle koko ajan tärkeämpi ja tärkeämpi asia, samaan aikaan perjeenjäsenistäni oli kivempaa ja kivempaa kuittailla minulle siitä. Kun on kyse itselleni rakkaasta asiasta, minulla ei oikein riitä huumori. Vannoin mielessäni, että joskus vielä näytän kaikille.

Hymyile ja katso silmiin! @ Tracon 2010.
Eräänä iltana Desuconin 2010 nurkilla, minä ja Pörrö väsäilimme Traconiin cosseja ja jompikumpi tuli maininneeksi, että mitä jos kipuaisimme lavalle. Silloin oli muistaakseni viimeinen ilmoittautumispäivä, emmekä tienneet vielä hittojakaan, mitä tekisimme lavalla, mutta mitäpä menetettävää meillä olisi ollut. Siellä käytiin ja jaettu voitto irtosi. Vollotin silmiäni irti puoli tuntia putkeen palkintojenjaon jälkeen, soitin äidille sekavan puhelun, lähetin mukarauhallisia tekstiviestejä muille perheenjäsenilleni ja yritin selittää onnitteleville randomconittajille, että kyllä kaikki on ihan hyvin vaikka itken hulluna.



Yhtäkkiä koko harrastus olikin ihan eri valossa. Perhe alkoi kysellä, että mitä se cosplay oikeastaan on, mitä siihen kuuluu, millaisia ne kisat ovat ja mitä ihmettä siellä oikeastaan tehdään. Elin pitkään totaalisen hämmennyksen vallassa. Ja onnellisena. Joskaan en edelleenkään uskonut lähteväni koskaan kilpailemaan yksin.

Ensimmäiset suunnittelupiirrokset Oukasta ja Falisista löytyvät heinä-elokuulta 2010, eli olen iskenyt niihin silmäni heti, kun Traconista pääsin. En tiedä, mikä minuun iski, mutta en voinut olla miettimättä Murder Princessin palkkamurhaaja Falisia mahdollisena cossina. Nimenomaan siis prinsessaversiona, mikä tarkoittaisi a) mekkoa b) VALKOISTA mekkoa c) paljon yksityiskohtia, joiden kanssa minulla ei tunnetusti riitä kärsivällisyys. Joidenkin hahmojen kohdalla se vain tapahtuu; työtavat välähtävät oitis mieleen. Falis jäi hautumaan. Sama tapahtui Oukan kanssa. Mitä ilmeisimmin minulla on joku fiksaatio susityttöihin tai muihin eläimellisiin hahmoihin, koska Ouka kiinnitti huomioni heti, kun luin .hack//Twilightia mangana. Silloin tosin ajatus Oukan cossaamisesta tuntui niin naurettavalta, etten oikein edes kehdannut sanoa sitä ääneen. Mutta mielenkiintoiset materiaalimahdollisuudet veivät kai sitten mukanaan.

Päätin, että vuodesta 2011 tulee The Cosplayvuoteni. Lähinnä se liittyi taloudelliseen tilanteeseen; olin talvella työharjoittelussa ja nyt kesäkuussa olen kesätöissä, joten minulla on suunnilleen varaa harrastaa tätä. Ensi vuonna, kun olen (toivottavasti) koulussa, opintotuella ei paljon juhlita. Päätin, että vuoden jokaiselle tapahtumapäivälle on oma pukunsa. Olen nyt kahden tapahtuman aikana ehtinyt katua ahneuttani katkerasti.

Random projektikuva, suuntana Tampere Kuplii 2011.
Pitäisi ottaa enemmän projektikuvia.
Ne on kivoja.
Falisiin sain apua miekan ja korsetin verran, mutta muutoin se oli ensimmäinen selkeästi haastavampi itsetehty pukuni, joten jollain logiikalla päätin ängetä Tampere Kupliin kilpailuun. Onneksi myös Pörrö osallistui (hahmona Sora wo Kakeru Shoujo -sarjan Honoka), joten ihan yksinään ei tarvinnut panikoida. Jo pelkkä tuomarointi jännitti hitosti. Ennen lavallemenoa taisin vain tuijottaa seinää tajuamatta, missä olin. En ihan tosi uskonut, että puvussani olisi mitään riittävän mielenkiintoista, että olisin päässyt top teniin - mielestäni kisaajien joukossa oli paljon upeampia, monimutkaisempia pukuja kuin omani. Mutta tuomarin sana on laki tai jotain.

Koska Tampere Kuplii sujui odottamattoman loistavasti, rohkeus riitti lähteä Bakaconinkin kilpailuun. Show-sarja ei tuntunut omalta, kun kerran lavakokemusta on jo enkä sitä paitsi kokenut olevani enää aloittelija - vaikka en omiin kykyihini erityisemmin luottanutkaan. Kaikki sanoivat, että mene pro-sarjaan. Minä olin eri mieltä vielä silloinkin, kun istuin backstagella odottamassa lavavuoroani. Oli erityisen pelottavaa istua siellä "yksin". Esitykseni ei ollut tippaakaan hiottu, improvisoin vielä lavallakin ja feilailin vähän ja ja ja... No, jaettu ensimmäinen sija jostain käsittämättömästä syystä irtosi, ja sitä seurasi jälleen puolen tunnin itkuputki. Etenkin, koska puku oli sataprosenttisesti itse tekemäni eli en ollut saanut ompeluapua keneltäkään.

Ihan vaan koska rakastan tätä kuvaa.
Tampere Kuplii 2011.
Noiden kisapukujen rinnalla minulla oli sunnuntaipuvut, jotka olivat kyllä yksinkertaisemmat, mutta silti haaliminen alkoi tuntua typerältä. Kupliin sunnuntaipuku vielä onnistui ihan hyvin. Bakassa sen sijaan ärsytti, koska minulla olisi ollut housuihin kankaat valmiina jos vain olisin ehtinyt ommella ja ymmymmmymmymm *epämääräistä jupinaa*. Pikachuakin väsäilin vielä conipaikalla pimeässä salissa FFFightin aikana ja sen jälkeen.

Tarinan opetus: älä haali niitä pukuja niin hitosti.
Aionko noudattaa opetusta? "Joojoo..."
Tuleeko onnistumaan? Ei. Paitsi kun raha tulee vastaan.

WILD CAPTAIN PIPLUP APPEARED!
Eli terveisiä Bakaconista 2011!


Loppuvuosi näyttää tältä:

DESUCON
La: Liru (Magipoka), vähän uudistettu puku. Teen siis uudet kengänpäällyset ja yläosaa suurentelin jo (thanks odottamaton tissienkasvu for pimping my cosplay plans!).
Su: Ritsu (K-ON!), versio Listen. Iisi.

ANIMECON
Pe: Todennäköisesti vanha kunnon Kiba (Naruto Shippuuden), koska jouduin droppaamaan alkuperäisen cossisuunnitelmani.
La: Macha (.hack//SIGN), kilpailupuku. Lämpöhalvaus.
Su: Ritsu (K-ON!), versio No Thank You. Semi-iisi.

TRACON
Jompikumpi päivä: Karin (Naruto Shippuuden)

Tämän kaiken cosplaysäädön seassa olen ollut vieläpä mukana tekemässä Hopeanuoli!musikaalia Traconiin. Jompanakumpana päivänä hengaan siis musikaalipuvustuksessa, hahmonani se kaikkein badassein ja komein ja coolein piski Akatora. Be there!

Mikäli ihmisiä kiinnostaa tietää tulevien vuosien suunnitelmiani: kyllä, jonain päivänä aion osallistua siihen hemmetin Eurocosplayyn, kun kerran Bakaconin tuomarit sitä vaativat. Puvusta ei ole aavistustakaan, mutta siihen on vielä aikaa. Sen rinnalla minulla ja Pörröllä on yksi toistaiseksi matalaprofiilinen isompi projekti tulossa, joten haalimista tuskin ensi vuonna ilmenee. Lisäksi minä ja Pörrö aiomme vakaasti osallistua joskus World Cosplay Summittiin, ehkäpä jopa vuonna 2013.

En tiedä irtoaako tästä höpinästä mitään kenellekään, mutta tulipa avauduttua.

3 kommenttia:

  1. Jos sulla ja pörröllä on jotain uusia hienoja cossi-ideoita loppuvuodelle tai sit ens vuoden puolelle ja tarvitsette lisää ihmisisä niin infotkaa mua heti, koska haluan alkaa väsätä jotain pukua yksin, kun mulla on nyt OMA ompelukone :))))))))

    VastaaPoista
  2. ...luin tohon Ashleyhin asti ja tajusin ettei tämä ollutkaan Falconin blogi, ja ihan vaan siksi että sivulla oli eri ulkoasu :''DD että voi olla hömelö...

    VastaaPoista
  3. Kurttu: Tän vuoden cossit on päätetty, syksyllä Traksun jälkeen tuskin edes on muita coneja kun Tsuki ja sinne ei olla menossa. Ens vuonna meillä on kaks isoa projektia eli Eurocosplaypuvut ja äärimmäisen salainen projekti X. Niiden rinnalla todennäkösesti kierrätetään ens vuonna vaan vanhoja pukuja, koska keskitytään noihin kahteen.
    Nerima Daikon Brothersista ollaan tekemässä ryhmä Rikin ja Pörrön kanssa. Riki ja minä ollaan samaa mieltä siitä että sä oot jotenki ihan ilmetty Ichiro :D Tosin sit pituudet kusis, mutta sitä nyt voi vielä miettiä. Että Nerima-ryhmään oot tervetullu joko Ichiroks tai Hidekiks. Sillä ryhmällä mennään sit kisaamaan jossain välissä.
    Muusta en tiedä. K-ON!ia edelleen tyrkytän ja olisin tekemässä susta Tsumugia. K-ON!ia me Pörrön kanssa joka tapauksessa säädetään aina sillon tällön ja niistä ollaan tänä vuonna tekemässä niin monta versiota, että voidaan kierrättää niitä ja ois kivaa että olis lisää bändinjäseniä messissä. ;)

    Nanisquukeli: HÖLÖMÖ! :D

    VastaaPoista

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!