2011/07/19

"THE" Animecon: Paluurahdissa random kunniamaininta ja isoja ajatuksia

Jjep. Nekocon jäi Hopeanuoli!musikaalin treenien jalkoihin ja se oli kyllä ihan fiksu veto. Animeconin puku valmistui ihmeen hyvin, vaikka olinkin paljon poissa kotoa ennen tapahtumaa. Conia edeltävät arkipäivät istuinkin taas tiukasti ompelu- ja tietokoneen kanssa, koska treeneistä paluun jälkeen minulla oli kolme ja puoli vuorokautta aikaa ennen Turkuun lähtöä. Olin (onneksi!) tehnyt Machaa kiitettävän paljon jo hyvissä ajoin, kuten ehkä muistatte. Näiden kolmen ja puolen päivän aikana  pidin sillon tällöin hengähdystaukoja eli nolifetin Simssin kanssa, jotta pää ei räjähtäisi puvunteossa. Neljän seinän ulkopuolella en kuitenkaan liiemmin vieraillut, joten Turun junassa melkein jo puhuin itsekseni "animeksi", kiitos lyhyiden, aivottomien, ompelemisen taustalle sopivien animesarjojen.


Kerrankin tuo vääntöä-taukoa-vääntöä-taukoa -periaate oikeasti toimi; puku oli tarkalleen ottaen loppuun asti hiottuna noin kymmeneltä perjantai-iltana, eikä esimerkiksi puolenyön jälkeen tai kisa-aamuna. Nekin jutut, joita jouduin vielä Turun päässä tekemään, olivat lähinnä asioiden kiinnittelemistä toisiinsa ja langanpätkien siistimisiä. Mutta jälleen kerran kävi tietenkin niin, että puku oli ensimmäistä kertaa päällä vasta kisa-aamuna. Kokonaisuus oli kyllä kasassa, mutta päähän tulvii paranteluajatuksia puvun tekniseen toteutukseen, koska tuo oli kyllä melkoisen epämukava puku. Käsivarsien kohdalla tuli myös tehtyä paha virhearvio kankaiden käytössä, eikä vasenta kättä oikein saanut taivutettua niin, että verenkierto ei häiriintyisi. Tuplalinssit rajoittivat näkökykyä enemmän kuin olin arvellut, koska ilmeisesti niissä on huurua/likaa/ylimääräistä liimaa/mitälie linssien välissä. Kyllä tuo puku tuolla lailla päivän ajan menetteli, mutta shoottia varten varmaan vähän parantelen juttuja, että ei tarvitse olla koko ajan vahtimassa vilkkuuko turkin sijaan oma iho ja niin edelleen.  Oikeasti, voisinko opetella siihen, että kisapuku olisi valmis sikäli hyvissä ajoin, että ehtisin testata sitä ainakin kertaalleen kokonaisuutena ja mahdollisesti vielä korjata ne järjettömimmät mokatkin?

Kuvaajana Precious, kiitän.
Häiritsee, kun joku on syönyt häntäni.
Mutta, kisa meni ihan mukavasti ja Viv oli aivan loistava korvaava assistentti, kun Pörrö jättikin Animeconin viime hetkellä väliin. Ja vaikka se kuulostaakin epäuskottavalta, niin voin sanoa rehellisesti: ei minulla ollut etukäteen aavistustakaan siitä, että koko tapahtumalla edes oli teemaa. Tein Machan Animeconiin erityisesti siksi, että lavalle ei tarvinnut keksiä esitystä, mikä olisi ollut hankalaa kyseisen hahmon kanssa. Mutta no, "Kunniamaininta conin teeman mukainen asu (virtuaalitodellisuus) kilpailijalle #21, Reta Inkeroinen, hahmolla Macha sarjasta .hack//SIGN. Tuomariston perusteena puvun hyvät yksityiskohdat ja hyvä esiintyminen."
Rehellisesti sanottuna vähän nauratti. Enemmän minua tuossa kunniamaininnassa kiinnosti tuomarien kommentit kuin toteamus siitä, että hahmoni sattui olemaan virtuaaliroolipelistä kertovasta animesta peräisin. "Hyvä esiintyminen" hämmentää, koska en mielestäni esiintynyt, vaan ihan vain olin. No, en tiedä; onhan ne aiemminkin sanoneet, että lavallaolossani on isosti läsnoloa. Eihän siinä, en valita.


Palkitsemissysteemi vähän ihmetytti minua. Miksi ihmeessä vain ryhmien ykkössijat nimettiin, ja sitten monta kunniamainintaa kokeneiden sarjasta? Jos kustakin sarjasta olisi valittu topkolmonen, esimerkiksi musikaaliveljeni Lotta olisi ehdottomasti kuulunut heihin. Enkä olisi itse ollut missään nimessä kärkisijoilla, mutta eipä olisi haitannut, koska olihan pukuni tosi yksinkertainen verrattuna moneen muuhun upeaan kilpailijaani.

Se vähän harmitti, etten ehtinyt olemaan conialueella pukuni kanssa juuri ollenkaan; ehkä noin puoli tuntia kisan jälkeen ennen iltabileisiin valmistautumista. Minulla ei siis ole aavistustakaan siitä, moniko edes tunnisti hahmoani. Pari tyyppiä kuitenkin ehti tulla ilahduttamaan minua suuresti ihastelemalla pukuani ja hehkuttamalla sitä, että .hackistakin löytyy cossaajia. No hei c'mon, voiko niitä designeja vastustaa?

Eikä muuten puhuta siitä, että Machan "toinen versio"
eli vasemman alakulman Mia houkuttaa myöskin laittoman paljon.

Haaveilen siitä, että joku joskus järjestäisi jonkinlaista ryhmäcossia .hack-sarjoista, tai ainakin että pääsisin photoshoottailemaan Machaan tai Oukaan liittyvien hahmojen kanssa. Ja nyt muuten on vähän hölmö olo kun hehkutan tätä sarjaa, vaikka en ole edes pelannut noita pelejä, katsonut vain pari noista animeadaptaatioista. Mutta kun DESIGNIT!




Sunnuntaina conissa pyöri harmillisen vähän
ihania musikaalilaisiamme, mutta pakollinen
conryhmäkuva käytiin kuitenkin ottamassa.
Minä siis tuolla alimpana... :D
Sunnuntaina liikuin HTT-paidan sisältävissä kasuaaleissa, kun Pörrö ei ollutkaan paikalla, jotta olisimme voineet vetää jonkin version Ritsusta ja Miosta (mielestäni Ritsu yksin ei vain toimi). Kaverit juoksivat kuka Visual Questissa, kuka myyntipöydillä töissä ja niin, joten harhailin yksinäni katselemassa paikkoja ja conikansaa. En muista, koska olisin viimeksi kyennyt kiertää myyntipöytiä täydellisen rauhassa, yksinäni, ilman epämukavaa cossia. Se oli varsin rentouttava kokemus.

Jokohan minä pian muuten oikeasti oppisin, ettei conin jokaiselle päivälle tarvitse olla eri pukua. Etenkään, kun ainakin nyt Aconissa perjantai oli tosi hiljainen päivä. Ulkoilutin siis ikivanhaa Shippuuden!Kibaani uudella peruukilla ja torstai-iltana puolessa tunnissa kasaanliimatuilla ninjakengillä, ja jäin mietiskelemään kummallisen paljon kaikkea. Yritin jo kirjoitella tähänkin merkintään jotain pientä, mutta ajatuksia poiki niin paljon, että enköhän kirjoita piakkoin erillisen merkinnän aiheesta narutocossit.

Yleisesti ottaen Animecon ei ollut yhtään niin "THE" Animecon kuin mitä olin ajatellut; mutta no, eikös tuo tapahtuman kuuluisuus ole vähän pelkkää nimeä vain. Henkilökohtaisesti tästä reissusta jäi jotenkin kumman tyhjä fiilis. Tämän vuoden coneistani on jäljellä enää syyskuun Tracon, joka menee varmasti Hopeanuoli!musikaaliin keskittyessä. Eipä maailma tokikaan siihen lopu, koska seuraavaksi käännän sitten kurssin kohti ensi vuoden pukuja ja coneja. Mutta olen kuitenkin elänyt koko tämän vuoden nenä tiukasti kiinni seuraavassa puvussa ja rytmittänyt kuukaudet conien mukaan. Kohta pitäisi sitten yhtäkkiä heittää suunnitteluvaihteelle ja aloittaa pelkkä odottaminen.

Lisäksi ennen kaikkea olo on hämmentynyt siitä, mitä kaikkea olen tänä vuonna saavuttanut. En ole palannut ainoastakaan tapahtumasta ilman jonkinlaista palkintoa, enkä ihan tosissani odottanut niistä yhtäkään.
Tampere Kuplii - motiivina jännitykseen totuttautuminen ja tuloksena tuomariston topkymppipaikka.
Bakacon - panikointia bäkkärillä ja tuloksena prosarjan jaettu ensimmäinen sija.
Desucon - random osallistuminen Välähdykseen ja kappas, voitto yhden äänen erolla.
Animecon - kunniamaininta, täysin tahattomasti, ja olin sitä paitsi ihan vain rehellisen tyytyväinen siihen, että sain vihdoin tehtyä niin pitkään suunnittelemani puvun.

Hei, mitä hemmettiä? Oikeasti, mitä minä enää uskallan ensi vuodelta odottaa?

2 kommenttia:

  1. Oon tosi kade noille sun kaikille hienoille cossipuvuille - ja vielä kateellisempi ku olit Animeconissa. ^^' T: otaku, joka rahatilanteensa takia murjotti kotona, kun kaverit riehuivat Turussa.

    VastaaPoista
  2. Vicky-chan: Ai. Oh. Kiitos. :o No FCAC nyt ei tosiaan ollut mitenkään maailmaamullistava tapahtuma. Ainakaan mulle siitä ei juuri mitään erityistä irronnut.

    VastaaPoista

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!