2011/09/12

Headshot!

Tuomittu, rikos: cosplayahneus.
Kuva: Miika Ojamo

Jep, pari sanaa Oukasta, jonka väsäilin tuli näkymättömän hännän alla Bakaconin kilpailuun. Aluksi tarkoitus oli tosin hengailla muuten vain tuon puvun kanssa, vaikka kyllähän sitä tuli mietittyä huomaisivatko hall-agentit minua. ;) Kun tajusin, että Bakassa on aiemmasta poiketen muitakin sarjoja kuin hall, alkoi vähän kutkuttaa.

Kiinnostuin Oukasta nimenomaan puvunteon kannalta. Karvakangasta ja kaikkee, wheee.


Bodyosa, siis tuo violetti osio, on yhtenäinen pala, joskin ylä- ja alaosa ovat kiinni toisissaan vain tuosta edestä. Materiaalina on trikookangas, joka venyi muuten sen verran paljon, että sain kaventaa shortsiosuutta arviolta kymmenen kertaa, ennen kuin saavutin riittävän ihonmyötäisyyden (ja edelleen shortseihin jäi vähän liikaa kangasta, yhhh). Tummansiniset narut ovat ihan resoria. Yläosa pysyy ylhäällä puhtaasti siksi, että se kiinnittyy kaulan ympärille (ks. kuva oikealla). Yläosaan on kiinnitettynä hihnattomaksi leikatut rintsikat. Ouka kun on tuollainen tissibeibe, sain taas stressailla rintavarustukseni kanssa, mutta tuo piilorintsikkasysteemi tuki ihan sopivasti ja yläosa pysyi sitä paitsi jopa päälläkin.

Tuo karvahärpäke ("rintakarvat" :D) on irrallinen karvakangaspala, joka vain... roikkuu mukana. Kaulapanta on softista ja oli muuten hätävara, koska alkuperäinen, huolellisemmin tekemäni panta hukkui juuri, kun olin pakkaamassa Bakaconia varten. Onneksi materiaaleja oli vielä.



Ihmisiä (tuomarit mukaanlukien) on kiinnostanut paljon jalkineideni rakenne. Niitä olikin kiva tehdä. Kyseessä on itse asiassa samat kengät, jotka toimivat aiemmin kaverini penkkaripuvussa Vili Vilperin tassuina. Tein niihin lisäykseksi anturat ja kynnet.



Fun facts:
Punainen anturakangas on sitä samaa, josta tein Falisin kengät, ja musta keinonahka taas on Falisin korsetin ylijäämiä. Kynnet on tehty taivuttelemalla, teippailemalla ja liimailemalla ohutta muovilevyä (eli siis tuhottuja pakasterasioita) ja sitten ne on vain maalattu beigellä akryylimaalilla ja osittain liimattu, osittain ommeltu kiinni kenkiin. Rora ihasteli, että ne tuntuvat ihan sarveiskalvolta.

Kengät on tehty tällaisella periaatteella. Olipa kerran hyvinpalvelleet skeittikengät, joihin tein lakanakangaspäällyset toimimaan sekä karvapäällysten kaavoina että sittemmin kenkien vahvikkeina. Varvasosuus on erillinen ja "varpaat" on eroteltu ompelemalla ja suihkuttamalla karvoihin hiuslakkaa.

Jaaha. Blogspot on sitä mieltä, että tämä kuva on nyt näin päin.
Päälle liimattiin sitten vielä tuollainen osuus, joka laskeutui sen verran nätisti noiden varvaspalasten päälle, ettei saumakohtaa edes erottanut. Karvakangas on yllättävän anteeksiantavainen materiaali.


Sääriosuus on suorakaiteen mallinen pala karvakangasta, ommeltu siis säärystimen malliin. Yläreunassa on kuminauhaa pitämässä ne ylhäällä. Aina välillä piti vähän vahtia, ettei säärystin roiku huonosti kengän päällä niin, että saumakohta erottuu, mutta suurimmaksi osaksi mitään erillisyyttä ei kyllä huomannut.


Hanskat ovat tunnetusti pahimpia verivihollisiani, puku kuin puku. Yritin tehdä noita lycratrikoosta, mutta minä + sormettomat hanskat + venyvä liukas kangas = maailmanloppu, joten muutaman yrityskerran jälkeen vaihdoin suosiolla fleeceen, jota minulla oli jämäpaloissa. Sitä kun ei tarvitse huolitella.

Kuvassa näkyy, kuinka pahasti nyrkkirautoja symboloivat metallilärpäkkeet ovat jo vääntyilleet kämmenselässä, mutta niitä olikin aika vaikea saada nätisti ja edelleen kaipaan niihin paranteluja. Materiaalina on kultamaalilla vedetty tölkinkylki ja kultaiset niitit, jotka siis menevät sekä metallilärpäkkeen että hanskan läpi (ja painautuivat siten ikävästi ihoon, mutta...).

Kynnet ovat tärkeä osa Oukaa. Ovat siis tekokynnet, kuinkas muuten; ihan kuin minulla koskaan olisi noin pitkät ja laitetut kynnet. :D Yleensä en tykkää pitää kynsiäni pitkinä, ne taittuilevat itsekseen ja ovat vaan kaikin puolin kätevämmät lyhyinä, mutta Ouka-cossissa kyllä kiinnyin noihin.

Niin, ja photoshoottiin valmistautuminenhan näytti tältä. Oli aika luksus olo, kun toisella puolella kynsiäni kuivataan hiustenkuivaimella ja toisella puolella niihin lisätään lakkakerroksia.
Assistentteina siis Riki ja Viv, kameran takana Kristiina.

Oukakin on Hopeanuoli!musikaalin fani!
Kiva kuvaaja on kiva.


Pienimuotoinen lyhyt photoshoot pidettiin Käpylän Taivaskallioilla, kuvaajana Viv. Suurin osa tämän merkinnän kuvista on siis Vivin ottamia, rispektit hänelle!
Pakko mainita kyllä, että minulla ei ollut shootissa piilareita, joten silmät on muokattu joka kuvaan sinisiksi. Hymh.






No ei kyllä ollut ihan siniset linssitkään.

Silmistä puheen ollen, Oukan silmien kanssa tuli säädettyä jonkun verran. Hahmollahan on kirkkaan siniset silmät, mutta tilaamani Aqua Three tonet, mutta olivatkin reilusti vihreämmät kuin odotin. Noh, käytin niitä kuitenkin conissa, koska olivat ne kuitenkin paremmat Oukalle kuin omat epämääräisen vihreät silmäni.

...jotka muuten näkyvät tässä. Meikkitestailuja joskus kauan ennen Bakaconia. Oukalle oli hauska suunnitella meikkejä, joskin lopullisista conmeikeistä minulla ei taida olla yhtään kuvaa. Photoshootissa taas tuuli niin paljon, että silmämeikit lähtivät saman tien karkailemaan poskille.

Esityksestähän puhuinkin jo Bakaconin nurkilla eli tässä merkinnässä. Vielä pakko jupista näin jälkeenpäin siitä, että koska jouduin vielä viime hetkellä muuttamaan esityksen sisältöä, hämmennyin vähän lavalla siitä, mitä olinkaan tekemässä. Pientä sekaannusta videollakin näkee, mutta tuomarit kuitenkin kiittelivät sitä, etten antanut esiintymisvarmuuteni pudota. Puuh. No, kokemus se tuokin oli, ja olisi se voinut paljon huonomminkin mennä. Ei parane valittaa, kun se jaettu ensimmäinen sija kerran irtosi.

Ja siitä onkin pakko sanoa. Edelleen ihmetyttää se, että kun Bakaconin pro-sarja oli niin korkeatasoinen, miten ihmeessä minä päädyin kärkeen? Pukuni tuntui moniin muihin verrattuna niin tylsältä ja yksinkertaiselta ja esitykseni pointittomalta; alemmuuskomplekseilu oli pahimmillaan backstagella ennen esitystä, ja osia siitä on edelleen jäljellä. Ja tämä ei ole mitään nöyrän imagon nostelua, vaan olen täysin rehellisesti todella hämmentynyt hyvästä menestyksestäni.

Onnellinen minä siitä kyllä olen. Tampere Kupliin menestys johti innostukseen osallistua Bakaconin kisaan, Bakan menestys johti taas uuteen paloon ja niin edelleen. Olen löytänyt ihan uuden vaihteen cosplayn kanssa. Tottakai pärjääminen luo paineita seuraavien pukujen osalle, mutta toivotaan, että saan pidettyä järjen päässäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!