2011/09/08

Millä blondi tappaa kalan? - Katanalla.

Ennen kuin nyt tyystin unohdan, voisin kirjoitella niistä kahdesta tämänvuotisesta puvusta, jotka olen jopa saanut photoshootattuakin. Tekstiä olisi varmaan tullut enemmänkin silloin, kun puku oli vielä ajankohtainen. En vain ehtinyt photoshootata pukujani, ja merkinnän teko ilman kuvamateriaalia on jokseenkin turhauttavaa.

Parissa merkinnässä onkin näistä kahdesta ollut jo puhetta. Falisilla olin kilpailemassa Tampere Kupliissa, Oukalla Bakaconissa. Nyt siis sitten asiaa Falisista.



Syytä sille, miksi halusin tehdä Falisin, en vieläkään oikein tiedä. Ristiriita naisellisen ulkomuodon ja kickass-asenteen välillä kai houkutti ja sitten vielä löysin Eurokankaasta reilusti valkoista satiinia puoleen hintaan. Korsettikangaskin oli muuten jotain alennuksesta löytynyttä VILLAPOHJAISTA keinonahkaa. Hinta jäi kyllä toki pieneksi, mutta ei tuo korsetti kyllä mikään maailman mukavin ole päällä. Mahan kohdalla on muutenkin monta kerrosta (mekko, alushame, hame), ja sitten vielä tuo villakangas... Korsetti on muuten Pörrön melkeinpä suoraan päälleni tekemä, kaikki kunnia hänelle.

Kruunu on softista ja väsäilin sitä antaumuksella. Tein nimittäin ensin monta kokeiluversiota enkä tiedä, mihin jäivätkään behind the scenes -kuvat minusta pakastepizzapakettien pahvit päässäni... :D Muttajoo, tein siis tavallaan ensin kaavat noihin palasiin, sitten leikkasin softista ja liimailin kasaan ja maalailin. Tuota koristelumaalia sain juosta etsimässä tuli hännän alla, kun mistään ei löytynyt sopivaa maalia. Löysinkin tuon kultaisen kohomaalin itse asiassa vahingossa enkä ollut käyttänyt sitä aiemmin, joten jälki ei ole siisteitä mahdollista. "Timantti" keskellä on maalattu massapallon puolikas.


Random BtS -kuva.
Kurttu näyttää siltä,
että sitä pelottaa
laittaa mun tukkaa. :D
Tässähän oli muuten tosiaan erikoista se, että käytin tuohon tukkaan osittain omaa tukkaani, osittain peruukkia. Tykkäsin kyseisestä tavasta, koska en joutunut käyttämään hiostavaa painavaa peruukkia, mutta clip-on-tyylisesti takaraivolle kiinnitetty peruukki teki minulle tuollaisen reilun mittaisen piiskan. Onnistuin hopeashampoottamaan muuten niin kellertävät hiukseni oikeansävyisiksi tuohon peruukkiin nähden, eikä peruukin ja hiusten liittymäkohtaa kuulemma juuri erottanut. Photoshootissa oma tukkani oli jo liian valkoinen ja jouduin vähän muokkailemaan sitä.




Katkoviivalla yritin havainnollistaa tuon kaulahärpäkkeen tekoperiaatetta. Kun kontaktimuovit ja teipit riipi irti, jäljelle jäi ihan nätti kuviointi, jonka vierestä sitten leikkasin about tuota katkoviivaa myöten. Sitten vielä vähän kieli keskellä suuta ompelemista ja lopputulos oli seuraavanlainen:



Jee! Helmi koostuu napista johon on liimattu maalattu paperimassapallonpuolikas, ja sieltä välistä roikkuu beigessä nauhassa kultaisiksi maalattuja helmiä. Kiinnitys tapahtui neppareilla tuolta niskan takaa.


Jos jotain olen oppinut omista käsitöistäni, niin sen, että minä en koskaan voi olla liian varovainen. Kaiken tuon sanomalehden alla on siis mekkoni, johon maalasin nuo siniset koristeraidat. Ja kyllä, kaikista varotoimenpiteistä huolimatta onnistuin kuin onnistuinkin sotkemaan valkoisia osia maalilla. Joskin vasta mustia osia eli helmaa maalatessa.

Kengistä ei harmillista kyllä ole kunnollisia kuvia, mutta croppasin tämän verran. Tuossa vaiheessa photoshoottia olin jo rämpinyt niin paljon metsikössä, että kengät olivat puolimärät, mutta näettepä tuon kuvioinnin. Päällyset on siis itse tehdyt ja koristellut, pohjana kengissä oli mustat saappaat.

Miekasta Pörrön isä saa kaiken kunnian. Kisan tuomaritkin kehuivat miekan kiiltävyyttä, ja temppuhan on alumiiniteipissä. Käsiosan värejä olisi voinut tarkentaa, mutta on tuo kyllä sen verran hieno kapine, että yhtään en valita! Pituutta kepakolla on melkein kaksi kertaa oman käsivarteni pituus, mikä johtaa...

...tällaisiin tilanteisiin. :D Hurr durr derp, miekka ei lähtenytkään tupesta. Onneksi näin ei käynyt kisassa.


Kuvassa itse asiassa selitin juurikin
tuota mekkoposetusjuttua.
"Kato nyt tätä!"
Kupliissa en ehtinyt kiinnittää huomiota siihen, miltä Falisina oleminen erityisesti tuntui. Kisassa pyörähdettiin lavalla niin lyhyesti, että hyvä kun ehdin edes nykäistä falismoden päälle. Conialueella hengaillessani taas olen useimmiten ihan oma itseni. Photoshootissa kuitenkin huomasin, että Falisina on yllättävän vaikeaa poseerata hahmonmukaisesti, ja lähinnä se johtuu tuosta mekosta. Niin paljon kuin olenkin aina inhonnut prinsessailua, en voi sille mitään, että mekko päällä sitä käyttäytyy vaistomaisesti naisellisemmin kuin muulloin. On hankala muistaa, että hahmon kuuluu olla alhaisen säädyn huonotapainen palkkamurhaajalikka, joka ei todellakaan ole tottunut mekkoihin.


Paulalle muuten vielä kiitokset photoshootista! <3 Oli kivaa vaikka hyttyset söikin.

Noin. Falis alta pois, seuraavaksi postailen vähän Oukasta.

2 kommenttia:

  1. Tässä asussa on kauniita yksityiskohtia : ) Ja omien hiuksien käyttö on kiva idea, näyttää hyvin luonnolliselta.

    Minua alkoi heti kiinnostaa tuo alumiiniteippi! Saa nähdä, jos johonkin omaan projektiin voisi käyttää 8)

    VastaaPoista
  2. Kiiiitos paljon :) Joo, itellekin tuli uutena asiana tuo materiaali, mutta johtunee siitä etten oo pahemmin mitään proppeja rakennellut. Mutta ainakin tuossa miekassa se näyttää tosi nätiltä.

    VastaaPoista

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!