2011/12/13

Nou houmou!

Hirvein blokki cosplayharrastukseni historiassa on (toivottavasti) nyt takana. Joo, muun elämän sotkuiluun, kuten mm. uudessa koulussa aloittamiseen, yhdistetty "cosplaymasennus" oli sen verran paha, etten viitsinyt käydä edes oikaisemassa edellisen merkinnän tietoja. Mutta se siitä, suunta on eteenpäin.

Ja koko viikonloppu vietetään Lahdessa tarkasti tällä ilmeellä.
Aiemmin uhkailin Shionilla. Teenkin sen nyt sitten Desucon Frostbiteen, jossa sitten todennäköisesti pyörin Nezumini kanssa koko viikonlopun samoissa kuteissa. Ainakaan en ole varautunut millään toisella puvulla - eihän Shionkaan ole vielä likimainkaan valmis.

Shionin kanssa olen miettinyt ihan hävettävän paljon sitä, mitä puvusta tullaan ajattelemaan. No.6 on (tai ainakin oli ilmestymisensä aikoihin) ihan tajuttoman hypetetty sarja. Olen nähnyt jo n. miljoona sarjaan liittyvää cosplayparia netissä, jokusen livenäkin. (Traconissa luulin nähneeni vilaukselta, olivat muuten valinneet ja toteuttaneet asunsa aika nopeasti - tai ainakin se tuntuu siltä, kun itse suunnittelen pukuni kuukausikaupalla etukäteen.) Enkä usko, että tulemme olemaan Frostbiten ainut Nezushi-pari. Otan massacossin tekemisestä aivan kohtuuttoman suuria paineita. En halua tulla luokitelluksi - vaikka järki sanoo, että niin ei välttämättä käy ja vaikka kävisi, siitä ei pidä välittää. Järki- ja tunne-elämykseni eivät vain aina kulje käsi kädessä.


Kun kyseessä ovat hahmot, joihin olen itse kiintynyt ja joiden asuja olen tutkinut cossi mielessä erityisen tarkasti, olen myös hirveän kriittinen. Oikein kaivamalla kaivan jotain mitä puvussa dissata, vaikka kokonaisuus olisi hieno. Inhoan myöntää tätä - inhoan olla ilkeä ihminen. En halua mistään hinnasta vaikuttaa koskaan ylimieliseltä tai itserakkaalta. Mutta silti kaivan toisten cosseista huonot puolet esiin, ehkä varmistuakseni moisten mokien välttämiseltä, ehkä pönkittääkseni omaa hataraa egoani.

Mutta kääntöpuoli sitten. Kun sitten olen noin kriittinen, se johtaa siihen, että
a) haluan välttää virheet, joita olen nähnyt toisten tekevän. Ikävissä määrin - vaadin täydellisyyttä. Ja samalla tiedän, että tuskin kykenen siihen.
b) odotan samanlaista kritiikkiä muilta. Ajattelen, että jos kerran itse nillitän värisävyistä ja taskujen paikoista, niin varmasti jokainen vastaantulijakin dissaa minua paraikaa mielessään. Hermostun, en tunne oloani rennoksi, ahdistun.

Joten No.6-paricossia pohtiessa oli paljon harkittavaa. Lopuksi kai päätin olla pakenematta noita ongelmia, kun photoshoot parin vierailevan tähden kanssa (mm. Toyi <3) alkoi vaikuttaa liian houkuttelevalta. Sekin vaikuttaa, että tykkään hahmoista ja tulen nauttimaan poseeraamisesta ja kuvausten ideoimisesta. Eli photoshoottailu mielessäni otan nyt uuden vaihteen silmään tämän puvun kanssa.



Voisinkin muuten joululoman ratoksi katsoa No.6:n uudestaan ja koettaa innostaa itseni vielä parempaan vireeseen.


Aloin seurata Sixxua ehkä siinä vaiheessa, kun toinen jakso oli ilmestynyt. Yleensä en viitsi seurata mitään reaaliajassa eli sitä mukaa, kun jaksoja ilmestyy; olen enemmän sellainen animebulimikko, ahmin harvoin, mutta kerralla paljon. Ehkä se vaikuttikin siihen, miten kovaa No.6 iski. Jokaiseen jaksoon tuli kiinnitettyä enemmän huomiota ja sitä tuli odotettua hartaudella. Aloitin jossain vaiheessa jo novellikäännöksen lukemisenkin, ja vaikka homma jäi kesken, edelleen tarkoituksena on lukea se joku päivä kokonaan. Animeversiosta nimittäin jää harmittavan paljon asioita vähän auki ja ympäripyöreäksi.

En kiellä sitä, ettenkö tykkäisi No.6:ssa eniten siitä, miten Nezumin ja Shionin välinen suhde on rakennettu. Scifistä en yleensä juuri välitä ja Sixissäkin monimutkaisemmat systeemit tuppaavat karkaamaan pois päästäni, mutta nämä hahmot. Heidän välisensä jännite on se, minkä takia jokaista jaksoa odotti minuuttiaikataululla. Enkä nyt puhu mistään BL-hötöstä, vaikka siihenkin on omat (selkeätkin) viitteensä.

Tiedänkin joidenkin ihmisten - niin yaoifani-ihkuttjien kuin jyrkkien ennakkoluulojen perusteella arvostelijoidenkin - määrittelevän No.6:n yaoiksi/shounen-aiksi. Minulle moinen suoralinjaisuus iskee hermoon. Joo, poikarakkautta allekirjoittanutkin pystyy näkemään ihan missä tahansa, tässä sarjassa vielä erityisen helposti. Mutta yhtä lailla suhteen voi tulkita puhtaaksi bromanceksikin. BL ei ole tässä tarinassa se lähtökohta. Markkinoitiinkohan tätä BL:nä vai scifinä, mietitäänpä vaikka sitä.

Ilmeeni kun "I LOVE NO.6!!!
BEST YAOI RELEASED THIS YEAR!!!!1111!"
Sikäli kun minä uskallan päteä, BL pääasiassa
- keskittyy romanssiin
- on tarkoitettu kevyeksi viihteeksi romantikkotytöille
- sisältää tyypillisen seme/uke-asetelman
- harvemmin pitää sisällään tarkoin mietittyä juonta ja syvällisiä hahmoja.

Minusta yksikään noista BL:n peruspiirteistä ei vastaa No.6:n sisältöä. Sarjassa on paljon muutakin sisältöä kuin kaksi poikaa ja niiden tykkäämiset. Nezumi ja Shion eivät kumpikaan ole täysin luokiteltavissa semeksi tai ukeksi. Ärrrkele, miettikää nyt vähän!

...vaikka en kiellä, kyllä minä niitä paritan. Se ei vain johdu siitä, että poikaxpoika = IIIIH.


Jos jostain pitää No. 6:n suhteen valittaa, niin se on ehdottomasti animen loppuratkaisu. Jättääkseni pahimmat spoilit tekemättä en käsittele sitä sen tarkemmin sanankääntein, mutta sen voin sanoa, että en tykännyt yhtään. En ole ehtinyt perehtyä siihen, mitä hahmoille alkuperäisteoksessa tapahtuu, mutta olen kuullut, että animeversio on ryssinyt alkuperäisen lopetuksen.

Tää on taas niin tätä, olen hiirenhiljaa muutaman kuukauden ja sitten julkaisen tämmöisen rant/avautumisoksennuksen. Huh huh.
Ja tämä tässä on epälooginen lopetus epäloogiseen kohtaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!