2012/01/18

Poneja, rottia ja kukkasia: Desucon Frostbite

Joop. Desucon Frostbitessa tuli käytyä ja oli monin puolin mukava kokemus. Merkintä sisältää paljon epäselvää höpinää puvunteon vaiheista, vähän kommentteja tsekkaamiini coniohjelmiin sekä pohdiskelua vähän tuonne tulevaisuuden suunnalle.



Frostbite oli koko ajan minulle selvä tapaus. Yöpaikka oli taattu. Olen pitänyt tähänastisista kesä-Desuistakin, joten en nähnyt mitään syytä jättää talviversiotakaan väliin. Ja sitten se, että conittamista oli lyhyesti sanottuna ikävä.

No.6-cossin tuskaa kuvailinkin jo aiemmin, mutta näin jälkeenpäinkin voisi jokusen sanan sanoa. Noinkin yksinkertaiseksi puvuksi Shion vaati ihan hemmetisti huomiota, juoksemista, työntekoa, stressiä ja rahaa.


Syyskuussa, kun Shionista oli ensimmäisen kerran puhetta, pyörin jo tuntikausia kangaskaupoissa miettimässä, mikä olisi nätti, mutta edullinen materiaali takkia ajatellen. Ensimmäinen vaihtoehto ei verottanut kukkaroa kympinkään vertaa kolmelta metriltä, mutta kun se tuli värjättyä aivan liian oranssihtavalla ruskealla, en loppujen lopuksi halunnut koskeakaan koko materiaaliin.

Sittemmin pidin taukoa puvun suhteen, mutta kun Frostbite alkoi lähestyä ja puku muuttua taas ajankohtaisemmaksi, alkoi uusi kangaskaupparumba. Halusin tarkansävyistä kangasta; riittävän vaaleaa punertavanharmaanruskeaa - helppo homma, eh? Kuten täällä ohimennen mainitsin, löysin jo kertaalleen ihastuttavan, mutta väärän värisen villakankaan muutaman naurettavan euron metrihinnalla. Mutta ennen kuin olimme taistelutoverini Pörrön kanssa tutkineet pesukonevärivalikoimia ja selvittäneet, voiko villaa ylipäätään värjätä, oli kangaskauppa kiinni ja kangas mennyttä.

Lopulta ostin tuon oikein nätin ja kuulemma hyvälaatuisen villakankaan ja kiitos lähes huomaamattomien värivirheiden, jotka olin joka tapauksessa värjäämässä piiloon, sillä ei loppujen lopuksi ollut hintaa kuin kaksikymppiä. Mutta taas päästiin värjäystuskailun pariin. Ensimmäinen värjäyskerta liian alhaisessa lämpötilassa (kutistumisen pelossa) teki beigestä kankaasta lähinnä harmaalaikukkaan. Tähänastisia takkikuluja oli kertynyt siis noin viisikymppiä, ja itku kurkussa kävin joulun alla ostamassa vielä yhden väripurkin. Enää en olisi lähtenyt metsästämään uutta kangasta, olisin joutunut luovuttamaan.

Ja kas vain, kankaasta tuli kauniin tasainen, sopivan harmahtavanruskea ja nätti.

Neuleen hiha kurkkii D:

Tuon takin sävystä lienee jokainen Shion-cossaaja eri mieltä. Useimmiten näkee punaisia tai beigejä versioita; punaisen ymmärrän siksi, että mangaversiossa takki on reilusti punertavampi kuin animesta, mutta beigeä värivalintaa en ihan ymmärrä. Se kai perustuu ensimmäisiin novelli-illustraatioihin tai johonkin, mutta itse hain nimenomaan animevärejä. (Kummallisinta on, että jos tilaat Shionin takin valmiina, se on juurikin sellainen vaaleanbeige.) Oman takkini olisin suonut olevan punertavampi, mutta siihenastisten vastoinkäymisten jälkeen olin enemmän kuin onnellinen tuosta värisävystä.


Olen tyytyväinen takin ulkoasuun - joskin sen helma lienee hitusen liian lyhyt, koska jouduin verottamaan sen pituudesta erään mystisesti kadonneen kangaspalasen (ei puhuta siitä sen enempää! tilanne sisälsi muutamankin itkukohtauksen). Olisi tuo kuitenkin voinut huonomminkin mennä. Erityisesti tykkään noista soljista.

Peruukki ennen leikkuuta. Olin lisäillyt harvahkoon eBay-peruukkiin
lisäkuituja reilulla kädellä - ja reilulla pituudella.
(Ei, en tarvinnut tuota suurta mahtailevaa salamaa tämän kuvan ottamiseen......)
Hiuksia olisin vielä hionut huomattavasti, jos aikaa olisi ollut ja jos olisin keksinyt paranneltavat asiat riittävän ajoissa. Aloin hahmottaa ongelmakohdat kuitenkin vasta conissa otettuja kuvia katsellessa. Otsikseni oli sentään sunnuntaina paremmannäköinen kuin lauantaina, kun kääntelin sitä lauantai-iltana vähän väsymyksestä huolimatta.

Olen toivottoman kokematon ja arka peruukkien muokkauksessa, mutta omien mokien huomioimisestahan se lähtee. Aion kyllä vielä muokkailla tuota pehkoa ennen photoshoottia.

Mikälie peikko, joka ei tajunnut olevansa emotukan alla piilossa tuosta kuvakulmasta.
Ja kivasti näette luvattoman kauniisti siksakatut saumavarat.

Mitäs muuta? Coniviikonloppuuni kuului taas meikkivastaavana heiluminen, vaikka en mikään paras meikkailija olekaan. Tykkään kuitenkin kokeilla erilaisia juttuja ja sen sellaista. Pörrön cossatessa Rainbow Dashia (My Little Pony), sain kerrankin leikkiä väreillä oikein reilummin. Mutta Kurtun kanssa olinkin sitten helisemässä senkin edestä. Nezumin silmiä kuuluu minusta korostaa, koska ne ovat The Juttu. En kuitenkaan halunnut Kurtusta liian tyttömäisen näköistä, vaikka Nezumia nättipojaksi sanotaankin. Suurin ongelma oli kuitenkin se, että Kurtulla on kiistatta maailman vaikeimmat silmät meikata. Oikeasti, ihan järkyttävän vaikeat! Tuntuu, että käytin Kurtun naaman parissa tuplasti enemmän aikaa kuin minun ja Pörrön naamojen kanssa yhteensä. Huh huh.

Mutta ei se ihan niin tytöltä kai sitten näyttänytkään!


Frostbite oli siitä jännä tapaus, että kun yleensä olen ihan hävettävän laiska käymään katsomassa ohjelmia, nyt tsekkasin yhteensä kuusi luentoa/paneelia. ("Voi ei, siis joudun käymään kattomassa niitä ohjelmia, joista maksan kalliin lipun hinnan!")
- Musiikkianimeluentoa en ollut menossa katsomaan niin innolla, kun kyseinen genre tuntui niin vieraalta. Onneksi menin, koska pääsin fiilistelemään BECKiä ja Nerima Daikon Brothersia, joiden mainitseminenkin sai minut lähes hyppimään tuolissani. En tiennyt, että kukaan edes tietää noiden kahden (keskenään täysin erilaisen) ihanuuden olemassaoloa. Enkä muistanut, että loppujen lopuksi olen katsonut kyllä muutakin musiikkianimea kuin sitä K-ON!ia :D
- Heti perään No.6 kolmessa minuutissa, jossa henkilökohtaisesti ärsyynnyin henkilöistä, jotka poistuivat paikalta heti ensimmäisten sateenkaariviittausten kohdalla. Henkilökohtaisesti en voi sietää sitä, että asioille ei anneta mahdollisuuksia tuollaisten ennakkoluulojen perusteella, etenkään, kun No.6 ei edelleenkään ole minusta mitään yaoita.
- Sitten ihanien Afureko-sisarusten suomidubbiluento, joka oli erittäin viihdyttävää seurattavaa. Kenties kyse oli pienimuotoisesta puolueellisuudesta Hopeanuoli!musikaalin vuoksi, mutta Hopeanuoli-osiolle tuli naurettua vedet silmissä.
- Illalla vielä yuriluento, jonka ajankohta harmitti, kun itsellä ainakin meinasi väkisinkin keskittyminen herpaantua ja silmät lupsua kiinni puhtaan väsymyksen takia. Mutta muutaman sellaisen otsikon bongasin, johon haluan perehtyä syvemmin Pörrön seurassa.
- Sunnuntaina EuroCosplay-luento, joka oli koko viikonlopun ainut must-ohjelma kiitos minun ja Pörrön kauaskantoisten suunnitelmien. Paljon siellä tulikin supistua ja intoa isoihin kisoihin löytyy taas vähän lisää!
- Sitten kivoimmaksi kokemukseksi jäänyt tuomaripaneeli, jota oli ihanaa seurata, jossa käytiin läpi loistavia aiheita ja pointteja ja jossa en voinut muuta kuin nyökytellä jatkuvasti. Enkä kyllä osannut itsekään olla hiljaa. Myös ihanan aktiivinen ja kiinnostunut yleisö nosti fiilistä sen lisäksi, että Elffin, Roran ja Iriksen tapa vetää keskustelua oli varsin osaava ja rento.

Asiaan liittymättömät Pörrön heteroseksuaaliset lapaset!

Cosplaypolte iski etenkin kahden viimeisen luennon takia ihan järkyttävänä pitkästä aikaa; oon ollut niin cossiangstinen ja turhautunut asioihin, että olin unohtanut, mihin tähdätä. Nyt on ikävä lavalle ja mielenkiintoisten suunnitelmien äärelle. Melkein harmittaa, että Suurta Salaisuutta lukuun ottamatta vuosi 2012 tulee olemaan täynnä niin yksinkertaisia pukuja, mutta otan sen ennen kaikkea harjoituksena ja rauhoittumisena.

Lavapoltteesta puheen ollen, mua oikein inhottaa, miten paljon tekee mieli lähteä Chibiconiin lavalle. Missio "puku+esitys kuukaudessa" ei onnistunut edelliskerralla, mutta ehkä nyt? Tässä olenkin pari päivää miettinyt ankarasti, josko keksisin yksinkertaisen, mutta kilpailunarvoisen puvun, jonka ehtisin toteuttaa kuukaudessa. Jos on ideoita, hihkaise toki! Preferensseinä mainittakoon, että tunnetusti en viihdy kovin peittävissä vaatteissa (ja mitä vähemmän materiaalia, sitä vähemmän kuluja... :D) ja lavalla hallitsen miellään pikkuisen flirtit hahmot. Mutta toisaalta olen kyllä niin muuntuvainen, että katsotaan nyt, mitä keksin. :)

Loppukaneetiksi kuva, jota en kykene katsomaan nauramatta:

MITÄ minun naamani tekee?

2 kommenttia:

  1. Löysin tän blogin ihan tän takia, et oon ite mahdollisesti tekemässä Shion cossin ja AAAAGH teijän cossit onnistu tosi hyvin <3 Olin itekki siellä, mutten ollu No.6:iin tutustunu vielä silloin... Koska teen tän kesäcossina, niin en ota takkia. Haluisin kysyä apua neuleeseen, miten kannattaisi toteuttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja anteeksi, että vastaamisessa on mennyt näin hirveän kauan!! Kiitoksia, kiva kuulla että tykkäät.

      Tein neuleen ihan vaan kivansävyisestä randomkankaasta ompelemalla (vaikka mielikuva ihan oikeasti ohuesta langasta tiheästi neulotusta paidasta vähän välkkyikin mielessä... Olis vaan turhan paljon hommaa).
      Kangas oli palalaatikosta joten en yhtään tiedä/muista mitä materiaalia se tarkalleen ottaen oli, mutta jotakin tuommoista melko pehmeää ja semijoustavaa. Resorien ja helmojen reunojen kanssa sai kikkailla aika paljon, koska tein ne siitä samasta materiaalista, enkä esim. ostanut vinonauhaa tai resorikangasta.

      En nyt tiedä, onko minusta yhtään apua tässä ^^"

      Poista

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!