2012/02/18

"Ei mua oikeestaan erityisemmin jännitä" eli yllättävän hillitty paniikkipostaus

No, tänään löytyi se itseään odotuttanut paniikki. Tuntuu, että kaikki on vielä ihan tuhottoman kesken ja kun nyt on tullut istuttua ... hetkinen ... kymmenen tuntia sisätiloissa, alkaa iskeä pakokauhukin.
Ruokatauot sisältyvät kyllä tuohon kymmeneen tuntiin, mutta silti.


Tuntuu, että olen käsitellyt tänään noin miljoonaa eri materiaalia Benion eteen. Akryylimaalia. Kangasmaalia. Paistettua muovailuvahaa. Ruuveja. Keinonahkaa. Liimaa. Vinonauhaa. Kangasta. Tukikangasta. Lukematonta määrää edestakaisin seikkailevia nuppineuloja... En osaa tehdä yhtä asiaa kerralla loppuun, kun tarve saada paljon aikaan saa hyppäämään kesken kaiken eri hommaan.

Seurana on ollut vuorotellen Goblet of Fire -äänikirja (päivän saldo 12 lukua - PELKÄSTÄÄN tämän päivän) ja Greyn anatomian seitsemäs tuotantokausi. Juu, olen sijaistoimintoihminen, en voi tehdä yhtä asiaa kerrallaan.

 Paniikkia lisää luultavasti myös alitajunnassa kiljuva budjettiongelma. Ja se, että ensi viikolla, kun kaikki vapaa-aika tulisi pyhittää Chibiin valmistautumiselle, iltoja syö mm. kahden eri kielen kokeet samana päivänä ja projektimuotoistamiseen kuuluva laskiaistapahtuman järjestäminen.

Tämä tässä on olevinaan ajatustauko, mutta kun pää pyörittää taustalla jatkuvalla syötöllä keskeneräisiä hommia, ei tämä kovin levolliselta tunnu. No, tulipahan ilmaistua näinkin julkisesti, että stressiä on ja se itkunauruhysteria, joka minulla lähes poikkeuksetta iskee juuri ennen conia, alkaa olla jo aika likellä. Ulkoilu voisi tietysti tehdä ihan hyvää välillä.

Kotoisa, kotoisa kaaos eilen illalla.
Näyttää hillitymmältä kuvassa kuin tällä hetkellä todellisuudessa.

Rrrrakkauss <3 Eilisen puolella olin siis tosiaan vielä Prisoner of Azkabanissa.

Armas kotikone, kutsumanimeltään Vanha tyttö.
Vähänhän se on ehkä elämää nähnyt...

Piipertämistä. Yleensä inhoan piipertämistä.
Tämä oli aika kivaa, kun ensin oli sekoitellut maalia
kahden eri vuorokauden puolella yhteensä noin tunnin ajan
(enkä muuten siltikään saanut aikaan tavoiteltua sävyä, mutta!).

Vaatteita on melkein taas riittävästi.
Näin. Nyt voisin vaikka listata keskeneräiset hommat ja tarttua niihin järjestelmällisesti sen sijaan, että vauhkoan päättömänä kaikkien osien välillä. Tai sitten voisin mennä ulos. Tai jotain. En tiedä. Aaaargh?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!