2013/06/18

Desukaks: Kalatytön kasailua

Sitten se Sakana!


Olen aina ollut ihan tuhottoman laiska, kärsimätön ja huithapeli, mitä tulee ompelemiseen ja muuhuun väkertelyyn. Tarkkuus on vähän kehittynyt harrastuksen myötä, mutta siistin jäljen aikaansaaminen on edelleenkin minulle haaste. Siitä se nimenomaan johtuu, etten pidä itseäni mitenkään erityisenä pukuilijana. Lavaesiintyminen on kivaa ja se on kai jo pakko uskoa, että olen siinä ihan suht hyvä, kun sitä minulle on pitkään tolkutettu. Mutta siinä pukupuolessa olen aina ollut mielestäni aika lapsi.


Mekko on siis kaksikerroksinen.
Tässä joku vaihe
etukappaleen työstöstä.

Mutta cosplaysta lomaillessa taisin ilmeisesti aikuistua. Luonnostaan taitaviin / kouluttautuneisiin ompelijoihin verrattuna olen yhä aika säälittävä räpeltäjä, mutta kyllä tuo Sakanan mekko taitaa olla ehkä siistein ompelemani asia. Ehkä ajatus siitä, että puku on niin kauhean yksinkertainen, jolloin pieniinkin virheisiin kiinnittää enemmän huomiota, valoi minuun kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä. Kaksikerroksisen mekon ompelu oli täyttä improvisointia, mutta erityisesti kaulus on ihan hyvin onnistunut. Jes!

Mekon kauluksessa oli nauhan pujottelua varten 36 napinläpeä.
Siis KOLMEKYMMENTÄKUUSI. HITON. NAPINLÄPEÄ.
Tuossa olin luonnostellut niiden  paikkoja nurjalle puolelle.

Mekossa on kyllä kohtia, joihin en ole ihan tyytyväinen, mutta ne pidän omana tietonani. :-)

Koko kaulapannan rakentaminen meni vähän niin, että tein vain jotain ja katsoin, mitä siitä tuli. Näin jälkeenpäin ajateltuna, saattaisin kyllä päätyä aivan eri ratkaisuihin, jos tekisin pannan uudestaan nyt. Mutta mm. koiran muovifrisbeen paloittelun, sanomalehtimuotoilujen, aivan uudenlaisen liisteröintikokemuksen ja viime hetken cernit-lisäysten jälkeen ainakin voi sanoa, että luovuutta on käytetty ja uusia kokemuksia saatu.

 
Tässä kohtaa vähän jännitti. En raaskinut lähteä oikean liisterin metsästykseen,
joten kokeilin googlelöytöä: omatekoista liisteriä, johon tulee siis vain jauhoa ja vettä.
Toimi hyvin niissä kohdissa, jotka eivät jää näkyviin, eli cernit-kerroksen alle jääneissä kohdissa.
Sen sijaan takana niskassa, missä päällimmäinen kerros oli pelkkää liisteröityä sanomalehteä + maalia,
pinta lähti sunnuntaipäivän mittaan vähän rapisemaan.

Renkula kuivumassa ensimmäisen kerrostuksen jälkeen.


Kotoisaa sotkua!

Peruukki oli (tämäkin) Pörröltä lainattu, ihana sileä kaunokainen, jota oli ilo harjailla ja paijailla. Meni ihan sellaisenaan, paitsi latvoista otin parisenkymmentä senttiä pois. Luvan kanssa. :D


Kettingin hankkiminen taisi olla se, mitä venytin kaikkein pisimpään. On se kumma, kun perus täällä-myydään-ihan-kaikkea -kaupoista (kuten Tokmannista ym) ei löytynyt, joten piti mennä ihan rautakauppaan asti. (Kaatosateessa, muuten. Jäi mieleen.) Meinasin jossain vaiheessa jättää koko kettingin poiskin, mutta päätin pitää ideasta kiinni. Esitykseni kuitenkin sijoittuu aikaan, jolloin Sakanachan vielä istuu kahlittuna lintuhäkissä.

Kuten edellisessä merkinnässä jo mainitsinkin, kerrankin olin kisapuvun kanssa hyvällä mallilla jo hyvissä ajoin. Hyvissä ajoin tarkoittaa minun tapauksessani sitä, että mekon sai puettua päälle jo viikolla ennen kisaa, ja matkaan lähtiessä olisi jäljellä enää langanpätkien leikkelyä ja vähän käsinompelua. Oli oikein ilo lähteä conireissuun, kun kerrankin ei tarvinnut vääntää puolivalmista pukua enää kilpailua edeltävänä yönä.

Kilpailu ansaitsee oman merkintänsä, jonka postaan kunhan saan käsiini vähän kuvitusta sitä varten. Joten siihen asti näkyilemisiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!