2013/07/11

Nuudelointia, ennen ja nyt

Otin ensiaskeleeni cosplayn saralla aikoinaan tiukasti käsikynkässä Kurtun kanssa. Pokémon-intoilumme lisäksi olin tuolloin keskellä kauheaa vastikään noussutta Gorillaz-buumiani ja kiskoin tietysti Kurtun siihenkin mukaan. Niinpä väkersimme Bakaconin toiselle päivälle vaatteet leikkiäksemme noita animoituja muusikkoja.

Awww, hammasraudat
Awww, pokkarikamera ja vessan peili
Bakacon oli ensimmäisiä cosplaytapahtumia, joissa olin, Traconin ja Tampere Kupliin jälkeen. Alueella kuljeskeltiin silmät suurina akkarikitara mukana, vaikka eihän sillä oikeasti mitään tehty. Kunpahan oli rekvisiittana.

DARE-videon yksinkertainen vaatedesign oli ihan omiaan tuonaikaisille taidoilleni. Kurtulle taas kehittelimme Gz-henkistä vaatetta itse. Piti oikeastaan vain etsiä valmiit vaatteet, paitoihin minä maalasin kuvat. Hihansuunikin maalasin vähemmän fiksusti kangasvärillä, koska tuohon aikaan en kai ollut koskaan kuullutkaan esimerkiksi vinonauhasta, hah. Hiukseni värjättiin mukamas sinisenmustiksi, mutta hiukseni eivät halunneet noteerata sinisen sävyä, vaan olivat mieluummin pikimustat. Niin, ja tosiasiassahan Noodlen hiuksethan ovat DAREn aikakaudella sinivioletit. No, tarpeeksi lähellä, ajatteli pieni Reta.

Deen peruukki hankittiin arvatenkin Punanaamiosta, ja se päätyi lopulta minun haltuuni syystä X. Kun vuosien jälkeen kaivoin sen tuolta peruukkilaatikkoni syövereistä, oli ihmetys suuri. Muistin peruukin olevan paljon vähemmän... hirveä. :'D No, onpahan lelu jolla harjoitella kiillon poistamista ja muuta kikkailua, jos siltä tuntuu.

Joten ihan kympin arvoiset nämä cossit eivät olleet, mutta omalle aikakaudelleen soveltuvat.







Gorillaz on kuulunut nyt monta vuotta lempibändeihini. Musiikki on persoonallista ja vähän odottamatonta, ja se ei sido itseään liikaa mihinkään tiettyyn genreen. Bändin animoidut hahmot ovat aivan ihania. Tykkään hirveästi siitä, miten syvä tarina tuollaisille fiktiivisille kasvoille on luotu. Noodle oli itse asiassa ensimmäinen animoitu japanilaisneito, johon ihastuin - jo ennen kuin mikään animehörhöily oli alkanut edes kunnolla kiinnostaa. Lämmintä suhtautumista bändiin ei myöskään yhtään vähennä se, että se osaltaan auttoi minua päätymään nykyisen komeamman puoliskoni kylkeen. :-)

Vuosien varrella olen pariin kertaan miettinyt, houkuttaisiko Noodlen cossaaminen uudestaan joko samana tai eri versiona. Yleensä olen todennut, että meeh. Netissä ja Suomen skenessäkin näkyy paljon söpöjä Noodleja, mitäpä minä enää tekemään samaa perässä.


Nyt, pitkän cosplaytauon jälkeen, yhtäkkiä menin ja tilasin eBaysta violetin peruukin. Lisäksi juoksin silmät kiiluen vahtaamassa tummansinisiä, jollaisen lopulta onnistuin nappaamaan huutokaupasta ennätyshinnalla - kuusi ja puoli dollaria!

Avatakseni asiaa: siinä missä Phase two -aikakaudella (musiikkivideoista DARE, Dirty Harry, El Mañana ja Rockit) Noodle on vielä violettitukkainen, Plastic Beach -aikakauden myötä hiusten väri on vaihtunut siniseksi. Joten tästä päätelkäämme, että tähtään useampaan versioon samasta hahmosta.

Violetti peruukki oli tosiaan tullut postissa sinä aikana, kun olin Desureissussa. Väri on vähän lämpimämpi kuin odotin, mutta ei vielä häiritsevästi. Suurin ilonaihe peruukkia tutkiessa oli ehdottomasti tiheys. Maksoin peruukista 12,34 dollaria eli en edes kymmentä euroa, mutta kuitua on silti paljon. Ihanaa!

Mutta se muoto...


:DDDDDDD
+ pimeän valaistuksen värisävyhämmennys
...nauratti.

Iskin karvakasan kiinni peruukkipäähän ja testasin huonoa suoristusrautaani joihinkin hiuksiin. Ja sitten myös sitä parempaa, joskaan en pitänyt sitä jatkuvasti päällä, vaan annoin lämmetä vain hieman. Ei, peruukki ei ole heat resistant. Kyllä, lapussa lukee, että älä käytä muotoilurautaa. Totesin kuitenkin, että peruukki ei tykännyt varovaisesta lämmöstä pahaa, joten uskalsin käsitellä sillä koko pään (otsatukkaa lukuun ottamatta). Olin jopa niin kärsivällinen, että jaoin kuidut ensin ponnareille pienenpieniin tupsuihin ja suoristin tupsut sitten yksi kerrallaan. Suoristeluoperaatioon taisi mennä ehkä tunti, en katsonut kelloa.

Kivan vihertävät värisävyt kuvassa...
Kamera ei diggaa kylppäristä.


Ja lopputulos on jo oikein mainio!



Latvat tulevat kokemaan vielä muokkailua, mutta yleisilme alkaa näyttää jo huomattavasti noodlemaisemmalta. Pituuttakin löytyi jo kummasti lisää, kun latvat eivät enää piiloutuneet toistensa alle tiukkana pallona.

En ole asettanut Nodskille mitään ajankohtaa, enkä edes päättänyt, minkä version toteutan ensimmäisenä. El Mañanaa, DAREn uudistusta sekä On Melancholy Hill -versiota on tullut kaikkia jo suunniteltua hieman.

Myös ihan ensimmäisten musiikkivideoiden söpö kypärä on työn alla. Ehkä ensimmäistä kertaa eläessäni askartelen cossin osaa ihan vain huvikseni, tietämättä edes, aionko välttämättä koskaan edes tehdä kyseistä versiota. Teki mieli lähteä improvisoimaan juttuja, joita en ole ennen tehnyt, joten mikäs siinä. Liisteröidessä, gessotessa, maalaillessa ja samaan aikaan höpsöjä animuja tuijotellessa on saanut aikansa kulumaan mukavasti.

Joten rauhaisiin väsäilemisiin! Ottakaa vähän lisää ihanaa Gorillazia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!