2013/09/14

Traconia kohti vaihtelevalla mielellä

Tässä junassa istuessa on vielä sopivasti aikaa tutustua bloggerin omituiseen mobiilisovellukseen ja rustailla merkintä. En tiedä yhtään miten kuvat asettuvat, korjailen niitä jälkeenpäin koneella.

Junavaihtoehtoni olivat 8:13 ja 10:15 (lähtöajoiltaan), voitte arvata kumpaan jaksoin nousta aamulla. Olen siis vasta kohta puolenpäivän aikaan Tampereella.

Traconilla on jonkinlainen kirous ylläni tai sitten tähdet ovat väärässä asennossa tähän aikaan vuodesta. Viime vuonna kadoksiin jäi sekä matkalaukku että conifiilis, tällä kertaa tavarat ovat vielä toistaiseksi tallella, mutta fiilis on heilahdellut laidasta laitaan ja pukusuunnitelmat kusseet. 

Olisin halunnut kisata. Erittäinkin mielelläni. Mutta kun tilanne yksinkertaisesti on sellainen, että syitä jättää väliin löytyy pidempikin lista, täytyy tehdä päätöksiä. Koulu alkoi vielä hektisemmin kuin odotin ja omat voimani ovat täysin nollassa. 

Aioin kuitenkin tehdä Femme Fatalen haalarin, naamion, kengät ja aseen ja pukeutua hahmoksi Traconissa, vaikken kisaan osallistukaan.

Mm. tuntikausien hanskatuskailu johti noinkin kauniiseen mestariteokseen. Pää räjähteli. Päätin unohtaa refekuvan rannesaumattomuuden ja käyttää valmiita hanskoja.
Ase sentään päätyi noinkin kivaan kuntoon. Jäi vaille maaleja.

Aikataulut ja energia kompastelivat toisiinsa jatkuvasti, ja eilen illalla päätin lopullisesti jättää Femmen johonkin toiseen kertaan. 

Varasuunnitelmana otin mukaan Oukan, koska sitä on käytetty vain kerran ja tajusin yhtäkkiä, että se on ihan oikeasti aika onnistunut puku. Uudessa cosplaytumblrissanikin se on saanut yllättävän nopeasti paljon rakkautta. 

Tänään olen liikkeellä Noodlena, joskin kasuaaleissa. Moni oikea versiohan minulla on jo työn alla ollut, mutta kaikki jäivät vaiheeseen ja koska Femmekään ei valmistunut, ei ollut toivoakaan, että saisin toistakaan uutta pukua mukaan tähän hätään. Onneksi Noodlen tukka ja saappaat tekevät paljon ja neidin tyyli on minulle tuttu, joten hahmon saattaa ehkä jopa tunnistaakin (?). Pinkki raitapaita ei ehkä ole Noodlemaisin valinta, mutta valitsin tuollaisen lötkövaatteen saadakseni käteni ja yläkroppani näyttämään kapeammilta. Gorillaz-piirrostyylissä kun näkyy paljon pitkiä kapeita raajoja. 

Into piukeena eilen illalla. Pssst, hymy on sarkastinen.

No ei vaan, oikeasti Noodlella - kasuaalina tai virallisena - on niin suuri sija sydämessäni, että mieli piristyi heti asua miettiessä. Tuo peruukki sitä paitsi nostaa mielialaa kummasti, se on niin paksu ja söpö ja sitä tuntee itsensä heti söpöksi ja noodlemaiseksi se päässä, hihhii! Ja kerrankin pyöreä nenä sopii hahmolle.

Joku pikkutyttö oli minusta ihmeissään heti kotitaloni nurkilla, kun lähdin kävelemään Matkakeskukseen. Juoksi oikein erikseen eteeni ja kääntyi katsomaan, minkälainen naama hassujen hiusten alta näkyy. :D

Toivottavasti reissusta tulee kaikista ennakkonegailuista huolimatta hyvä! Elämä vähän tykkää potkia päähän välillä, mutta yritän ottaa tämän viikonlopun siltä kannalta, että Noodleilu ja hörhökaverien kanssa pyöriminen piristävät. :)

Junahengausmoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!