2013/10/02

Tylsästi vaan Tracon kasi

Olisin halunnut
ryöstää lähikaupan
tuon teatteripuukon
kanssa. :-|
Otsikko viittaa lähinnä otsikkoon itseensä, sillä vaikka eihän Traconkaan jännittävillä seikkailuilla loistanut, ei se ihan tylsäkään ollut. Siitä siis muutama sana, kuvituksena joitakin omanaamoja ja vähän muitakin naamoja viikonlopun varrelta.

Kuten edellisessä matkalla kirjoitetussa merkinnässä jo kerroinkin, alkuperäinen pukusuunnitelma ja kisaan osallistuminenhan kaatuivat, joten plan B:tä kehiin. Lauantaille kasuaalia ja sunnuntaille vanhaa pukua. Lauantain asuvalinnasta nouseekin sen verran ajatuksia, että voisin kirjoittaa joku päivä erikseen merkinnän aiheesta casual cosplay. Kertauksen vuoksi sanon vielä, että lauantainahan olin liikenteessä kasuaalina Noodlena (Gorillaz).

Sunnuntain puku oli vuoden 2011 Bakaconissa menestynyt Ouka (.hack//Legend of the Twilight), jonka olin jotenkin aivan unohtanut piileskelemään tuonne varastokoppiin.


Ouka on minulle monella tapaa rakas; se oli ensimmäinen "isompi" pukuni, jonka tein sataprosenttisesti omin avuin, siinä on hauskoja yksityiskohtia, se pahus vieköön menestyi kisassa ja vieläpä suuresti ihailemani Ilonan rinnalla. Tuollainen sijoitus oli innokkaalle mutta todella aralle cosplayerinalulle aivan käsittämätön kokemus. Etäinen, pelottavan taitava cosplayidolikin paljastui kovin ystävälliseksi oikeaksi ihmiseksi ja niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, Ilona on sen jälkeen ollut minulle jonkinlainen neesan-hahmo (cosplayisosisko? :D).

Mistä puheen ollen, WCS:n voittajatiimi! Tapanani ei ole viljellä pienempikuinkolmosia enempää kuin yksi kerrallaan, mutta ! Ilona ja Hootti näyttäkööt maailmalle, mitä on laadukas ja sydämellä tehty cosplay.

Ja tästä eteenpäin sekalaista tekstiä Traksun cosplaykisoista ei-kronologisessa järjestyksessä:

Cosplaykisojen yleisön käytös aiheutti järkyttävää myötähäpeää erityisesti sunnuntain puolella. Eläväinen, vastaanottavainen ja huumorintajuinen yleisö on asia, josta cosplayskenessä tykkään. Mutta kun kymmenen ihmisen tarvitsee ihan välttämättä päästä toistamaan sama vitsi, ja sitten sama homma käydään vielä uudestaan läpi jokaisen tauon ja lavapimeyden aikana, teki jo mieli ärähtää moneen kertaan. Pysyin hiljaa, jotten osallistuisi typeryyteen omalla äänelläni. Ovatkohan nämä vislailijat ja huutelijat kuulleet sellaista lausahdusta kuin että vitsi kuolee toistamalla?

Tästä aiheesta on kuitenkin jo monessa paikkaa nuristu, joten ei siitä sen enempää. Toinen epäkohta, joka on jo sentään coninjärjestäjien vaikutettavissa, on tuo iänikuinen jonottamisongelma. Paikkaliput, anyone? Kolmanneksi, kisojen myöhäistäminen saattaa helpottaa kisaajien ja tuomarien kiirettä heti aamusta, mutta muutoin iltapäiväajankohta tuntui tökeröltä.

Kisojen sisältö sen sijaan oli pääosin mukavaa seurattavaa. Vähemmän viihdyttävistä esityksistä sanottakoon nyt näin, että no, jokaisella on oltava mahdollisuus kokeilla lavalla oloa ja enpä itsekään ollut nuorena aloittelijana sen fiksumpi. (Kröhöm, "mennään esittämään Pokéräppi ja tanssimaan lavalle ilman sen kummempaa syytä, jee!" v. 2009. Onneksi ei menty.) Monesta esityksestä paistoi läpi joko cossaajan nuori ikä tai muuten vain huono kyky hahmottaa, mistä hyvä esitys koostuu. Minä olen sitä mieltä, että hassujen biisien tahtiin persoonalleen epätyypillisesti tanssiva hahmo ei ole yhtä kuin hauska esitys, mutta tähänkin löytyy poikkeuksia. Esimerkiksi esityskisan voittajaksi päätynyt Teme korvasi tämän kliseisyyden kohtelemalla sitä kliseenä ja esiintymällä täysillä. MUTTA kuten sanoin, jokaisella pitää olla mahdollisuus mennä kokeilemaan ja tekemään, joten tietenkin taputin jokaiselle kisaajalle.

Ihana ilta-aurinko!
Jokaisessa kisasarjassa oli paljon upeita esityksiä ja pukuja enkä olisi kaikkia osannut järjestykseen laittaa. Kisoja oli siis ilo seurata! Itse olisin kylläkin tuikannut Vocaloid-haaremin esityskisan kärkeen, mutta onneksi sijoittuivat kuitenkin. :) Ja se yksilökisan Silent Hill -möllikkä, mitä hemmettiä! Vau!

Lauantain juontaja ikävä kyllä aiheutti omalla hermostuksellaan ja häsläyksellään levottomuutta ja penkissä kiemurtelua minulle katsojana. Varmasti juontohommissa jännittää, mutta rauhoitu! Hengitä! Ja missään nimessä aloittelijasarjaan osallistujista ei saisi puhua alentuvasti kuin pikkulapsista. Kisaajissa on varmasti arkoja ensikertalaisia, mutta "ei tämä niin kamalaa ole" -tyyppinen jatkuva vakuuttelu ei ole hyvä tapa rauhoitella.

Tutun aamukaaoksen keskellä Kurtun kotikolossa.
Toistuva terveisien kysely myös tuntui katsojana puuduttavalta, vaikka varmasti haastateltavalle oma puheenvuoro on tärkeä ja jännittävä.
 
Kisaajille muuten yleisesti: tarjotkaa ja ottakaa vastaan, myös juontajan jututtaessa. "Emmä tiiä", "ei" ja "en kommentoi" tuntuvat ehkä helpoilta vaihtoehdoilta, kun muuta ei tule mieleen, mutta ne luovat armotta negatiivisen mielikuvan suhtautumisestanne tilanteeseen, juontajaan ja jopa yleisöön. Positiivisen kautta! Ja hymyn! Teette homman helpommaksi juontajalle ja saatte yleisön todennäköisesti tykästymään teihin.

Kisojen lisäksi ainut ohjelma, jota kävin katsomassa, oli Cosplay around the world ja olin iloinen, että menin. Ihanaa, viihdyttävää, luontevaa kerrontaa mielenkiintoisesta aiheesta. Joskin joiltakin keskusteluun osallistujilta olisin ehkä toivonut ihan kotimaan kielen käyttöä, sillä puheenvuorot venyivät ja venyivät. On ymmärrettävää, että toissijaisen kielen kanssa sanoja hakee ja miettii väkisinkin pidempään, mutta vaihtoehtokin olisi ollut; Elffille olisi voinut osoittaa kysymyksen suomeksi ja hän olisi kääntänyt sen englanniksi. Tämän olisivat toki luennoitsijatkin voineet mainita jo heti alussa ;) Itse en ainakaan kuullut mainintaa siitä, että kysymykset olisi pakko esittää englanniksi.

Yleisesti ottaen Tracon oli minulle semmoinen perushyvä coni. Johtuukohan se iän ja conireissujen karttumisesta, että jokainen coni alkaa olla "perushyvä"? Vai olenkohan niin kisoihin koukuttunut, että ilman omaa kisajännitystä ja esiintymistä conista jää "puuttumaan" jotain? Niinhän se on, että kun pääsee näkemään toisenlaisen maailman, niin se vanha alkaa näyttää yhtäkkiä kovin tylsältä.


Mutta onneksi on ruokaa ja söpöjä kavereita, jotka syö ruokaa!
Sanni, Neenee, Viv ja Kurttu. Puspus!



Ja onneksi on photoshoottailua, vaikken meinannutkaan osata käyttäytyä.
Viv-murunen kameran takana.


"En osaa poseerataaaaaa", hän huusi tuuleen ja lensi pois.

Jälkiedittinä lisätty: photoshootkykyni gif-muodossa.


Hiekkaa anturoissa, ei paljon naurata.

Noodleja laittelinkin jo Devaan, Oukat seuraavat varmaan pian perässä. Jos en muuten ole täällä maininnut, niin löydyn nyt cosplaymuodossa myös Tumblrista. Se tosin on lähinnä tiivistelmä kaikesta, mitä kirjoitan tänne ja mitä postaan muualle nettiin.

6 kommenttia:

  1. Ääääääääääääää! Ihanaa, että joku meistä piti oikeesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan se teidän käyttämä symboliikka ja ihanaa elekieltä ja liikehdintää ja ah, tiedätte kuinka tehdä asiat oikein. ♥

      Poista
  2. Laiskana persoonana leikkaaliimaan alle vastaukseni mitä tulee sunnuntain huuteluihin. Katson että asian toisto on hyväksi koska ongelma huuteluista on todellinen ja siihen pitää puuttua.

    "Hei, sunnuntain cosplayn juontajana pahoittelen tuosta huuteluun reagoinnin puutteesta. Lavalle ei käytännössä kuulunut noita huutoja kovin hyvin. Pitää katsoa ensi vuoden osalta joku työnjako, että vaikkapa joku yleisössä oleva vänkäri käy hihkaisemassa juontajalle tarvittaessa, että osaa reagoida. Siitä olemme samaa mieltä, että huuteluihin täytyy reagoida.
    "

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah ihanaa, noteeraus ja selkeä vastaus ja vieläpä ihan omaan blogiin asti! Kiitos! ♥

      Varsin ymmärrettävää, että lavalle kuuluu äänet eri tavalla, sitä ei tietenkään tajunnut itse yleisön keskellä istuessa edes ajatella. Toivottavasti supinat ja mölinät eivät kuuluneet kisaajillekaan kovin häiritsevinä. Hölmöily vain rikkoo harmillisesti esityksen lähtötunnelmaa, etenkin vähän vakavahenkisemmän esityksen kohdalla. :/

      Onhan tässä sekin mahdollisuus, että nämä innokkaat ääntelijät nyt seuraavat näitä jälkipuinteja internetin syövereissä ja ottavat kitinästä opiksi. Suunnitelma vastaisuuden varalle kyllä kannattaa silti olla.

      Ja selventääkseni vielä varmuuden vuoksi, en ole sen kannalla, että yleisön pitäisi istua korrektisti suut supussa ja hievahtamatta koko ohjelman ajan. Kuten totesin, eläväinen ja vastaanottavainen yleisö on ihana asia tässä lajissa, se vain olisi pidettävä tietyissä rajoissa.

      Poista
  3. Olen 16 neitokainen täältä Pk-seudulta,ja olen harrastanut cosplayta kohta puolitoistavuotta :3 luen blogiasi hyvin aktiivisesti ja olen suuri ihailijasi cosplay saralla.en voi kylliksi kertoa kuinka upeita pukusi oikeasti ovat,ihailen sitä kuinka tarkkaa ja upeaa jälkeä teet cosplay pukujesi kanssa.Jatka samaa rataa ;)
    Terv.Eräs ihailijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Kovin ilahduttavaa kuulla tämmöistä :) Pidän itseäni erittäin huterana käsityöntekijänä, mutta intoa ja ideoita on sitäkin enemmän. Ihanaa, että joku tykkäilee tekemisistäni. ♥

      Poista

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!