2014/02/22

Post-Frost ja vähän tulevaakin

No niin! Frostbite on jo reilusti takana ja yksi aivan uusi cossi on tehtynä ja koettuna.

Nerima-ryhmän aikaansaannista jäi jotenkin kovin mukava olo. Tällaisella hitaalla, kiinnostuksen mukaan etenevällä tahdilla harrastaessa valmiista puvusta saa jotenkin kovasti iloa. Uskokaa tai älkää, olin jo ehtinyt unohtaa sen ihanan häkellyttävän tunteen, kun katsoo peiliin ja tunnistaa itsensä jäljennökseksi animehahmosta. Tai kun katsoo kaveria, joka ei näytä yhtään itseltään vaan on ilmiselvä hahmonsa. Se on niitä rakkaimpia cosplayhetkiä, kun hoksaa työnsä jäljet ja ei voi kuin hymyillä.

Mako nyt ei sinänsä ollut mikään vaikea tehtävä ja sen piti olla se kuuluisa Puku Joka On Valmis Ajoissa Jo Kauan Ennen Conia. Voitte arvata, miten kävi. Viimeinen viikko ennen conia oli a) uudessa työharjoittelupaikassa aloittamisesta johtuvaa väsymyskoomausta b) puvun nikertämistä kasaan hysteerisen naurun kanssa.

Vielä perjantain ja lauantain välisenä yönä istuin tietysti tekemässä huomioita siitä, että valitsemani peruukki kerta kaikkiaan kieltäytyi kaikenlaisiin muokkausmetodeihin reagoimisesta. Otsatukka asettui kuumavesikäsittelyn, muotoiluraudalla säätämisen ja taas monen aukiharjauksen jälkeen parhaiten ihan puhtaalla hiuslakan suurkulutuksella ja näytti parin pinnin avustamana lopulta oikein kivalta.

Jotain välivaiheita. Loppuosa jäikin sitten kuvaamatta.


Takaosalle ei kelvannut mikään. Siispä permispapiljoteilla aikaansaatu takapehko ei ole sitä mitä Makolle halusin, mutta meni kuitenkin riittävän lähelle. Koko Nerima on piirretty siihen tapaan, että hahmojen ulkonäöt kyllä antavat taiteilijan vapauksia.

Mistä muusta Mako koostui? Lelumaisesta hassusta hatusta, auton ajovaloihin tarkoitetusta värikalvosta rakennetuista aurinkolaseista, vinoon karkailevasta kravatista, takista ja paidasta jonka lyhennyksiä en halua kenenkään koskaan näkevän sisäpuolelta, mukavasta vesirajahameesta, PSP:stä (pantsut, sukkikset, pantsut), polvisukista ja kaksi numeroa liian pienistä kengistä. Ellei lasketa hiuskuontaloa, joka oli näkökenttää hallitsevan suuri ja hiuslakkaisuutensa vuoksi kutitteleva, sekä kenkiä, jotka sattuivat olemaan pienuutensa lisäksi vielä talvitopatut, oli puku oikeasti tosi mukava päällä. Ja vaikkei uskoisi, niin kuvatessa tuli muuten kuuma.

Ja se meikki! Niin ihanan kuvottavan lutka!

Oh gosh mitkä räpsyttimet!

Tämänkin kuuman neidon meikistä saatan olla syyllinen.


Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan mukava. En taaskaan kovin paljon ohjelmissa käynyt (hyi, häpeä, minä suuri paha conihengaaja ja turha cossaaja!), paitsi cosplaykisat tietysti tsekkasin. Ensikertalaisen tutustuttaminen coniskeneen ja kavereiden näkeminen pitkästä aikaa riitti tekemään viikonlopustani nautittavan, vaikkakin olin iltoja kohden kuolemanväsynyt. (Silti jaksoi tanssia loputkin voimat pihalle iltabileissä Ensilumen tahtiin! En perusta konemusiikista, mutta Ensilumi muutti käsityksiä. Peukkua!)

Ihania hörhökavereita!

On ne!

Ja sit tässon tämmöinen kuuma nainen,
jonka kuva mulla on oikeus julkaista koska kuvasin.
Pörrö-Yukika on aika grrr!

Ja tän entisen conineitsyen ekasta cossista
oon ylpeä :)

Frostin jäljiltä ja töissäkäynnin luoman päivärytmin reipastamana olen innostunut suunnittelemaan jo seuraavia pukuja. Tampere Kuplii on kuukauden päästä ja sen kisa on kehittynyt jopa sen verran, että lavaosuuteen saa oman ääninauhan. Olenkin harkinnut lavalla pyörähtämistä, enemmän ihan huvin vuoksi kuin sijoitukseen tähdätäkseni.


Kunhan saan kolmipyörän...

Olenhan jo joka paikassa hehkuttanut, että muutan ensi viikonloppuna omaan kämppään? Olenhan? Olenko maininnut? Arvatkaa mitä, muutan ensi viikonloppuna!

Tässä teille vielä yksi aiheeseen liittymätön
veljenpoika muuttolaatikossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!