2014/06/15

Desuseikkailuja aka En Osaa Kirjoittaa Fiilistelemättä

Uaaa! Olipahan Desucon. Jotain kertoo ehkä se, että vasta nyt viikko conin jälkeen kykenen keräämään itseni ja kirjoittamaan aiheesta (se kertoo sen että olen laiska).

Tuntuu että koko Desu oli minulle täynnä ensikertalaisuuksia, uusia kokemuksia ja toisaalta jo olemassa olleeseen maailmaan tutustumista uudella tavalla. Olen tottunut conittaessani joko ihan vain conittamaan (hengaamaan, käymään ohjelmissa, kiertelemään myyntipöytiä jne jne) tai kisaamaan (eli käyttämään aamuyön tunteja kisapuvun tekoon, hengaamaan backstagella valtaosan päivästäni ja fiilistelemään / jännittämään). Nyt olin sen sijaan mukana kahdessa sopassa, jotka molemmat olivat minulle uusia: väliaikashow ja tuomarinhommat.

Kun joku ihana nainen pyysi minua tuomaroimaan esityskisaa, ehdotin samassa yhteydessä itse, että olen tarvittaessa käytettävissä myös lavalla. Koska edelle pyyhälsi sittemmin Cosvisionin kisapuku ja täydellinen Oma Elämä™:n menetys sen myötä, olin jo luopumassa Desusuunnitelmista. Sitten jutustelimme asiasta Pörrön kanssa Cosvisionissa.

Jaa että yhteisesitys? Kolme viikkoa aikaa suunnitella esitys, editoida ääninauha, opetella sanat, kirjoittaa stemmat ja harjoitella laulut - eri kaupungeista käsin?

Challenge accepted!
Siispä brainstormasimme ja kun rakenne sitten oli päätetty, otin täyden vastuun sopivien pätkien valitsemisesta, biisien yhteenleikkauksista, lauluosuuksien jaosta ja stemmoista. Tarkoittaen siis, että tein ääninauhan ja kirjoitin värikoodatut lyriikkakoosteet kysymättä juuri Pörrön mielipiteitä. :D Ääninauha leikkauksineen onnistui ihan mukavasti; nauhassa on kyllä tasoeroja biisien välillä, jotkut kohdat ovat hiljaisempia ja jotkut voimakkaampia, mutta onneksi on olemassa fiksuja äänimiehiä.

Fiilikset ennen kuin sai cossin päälle.
Seurasi muutamia Skype-palavereita ja tietysti harjoittelua omilla tahoillamme, ja lopulta olimme Desu-perjantaina kokeilemassa settiä lavalla. Perjantain lavatreeni meni todella kankeasti, mutta se nyt ei ole mikään ihme; lähinnä tarkoitus oli saada tatsi lavaan ja hahmotella, mitä siellä voisi tehdä. Lauantain treeni sujui paljon sutjakammin, ja väittäisin vahvasti, että vaatteiden haltuunsaanti auttoi huomattavasti. Lainasimme siis koulupukutakkeja ja -hameita Fukkalta ja Rorunelta. Olen kamala jännittäjä, mutta heti kun sain Ritsun vermeet ylleni, jännitys alkoi vaihtua intoon ja energiaan. Let's goooo!!

(c) Hanna Hyttinen
Lyhyesti sanottuna, meillä oli lavalla sairaan kivaa!! Virheitä tuli tietenkin jokunen, mutta se kuuluu asiaan eikä se harmita. Juuri tovi sitten kirjoittelinkin tästä aiheesta, virheiden hyväksynnästä ja itselleen riittämisestä. Fiilis on näin jälkikäteen juuri niin hyvä kuin toivoinkin. Kaikkia väliaikashow't eivät kiinnosta ja siksi vähän etukäteen pelottikin, että olemme tylsiä täytesisältöjä. Mutta aika monilta on kuitenkin saanut kuulla positiivista palautetta, joten emme ehkä olleet ihan kamalia. \o/ Ei hassummin parin viikon etätreeneillä. Toki se, mikä tämän mahdollisti, on molempien musiikkiharrastustausta. Jos emme olisi molemmat suht tottuneita laulajia, en olisi todellakaan ryhtynyt näin katastrofialttiiseen hommaan.


(c) Konsta Väänänen
(c) Tapio Matikainen


(c) Hanna Hyttinen
(c) Nyymix

Sunnuntaina sitten oli vuorossa esityskisan tuomarointi. Sekin meinasi alkuun vähän jännittää, mutta sain huomata että päädyin kyllä mahtavaan tuomaritiimiin. Meillä natsasi näkemykset todella hyvin yhteen Siirin ja Fukan kanssa ja tuomarointi meinasi välillä venyä aikamoiseksi jauhamiseksi.

Edustaa emme sen sijaan osanneet.
Parit naurukuolemat on saatu tällä kuvalla aikaan.......
Invisibleblowjob!Fukka, mitätapahtuu!Siiri ja iloinenderp!minä.
Kiitos vaan Nyymix. En enää ikinä mene lavalle jos näytän tuolta.

Itse kisasta voin rehellisesti sanoa, että yksikään kisaajista/kisaajaryhmistä ei ollut huono. Yleensä cosplaykisoissa on aina pari sellaista osallistujaa, joiden esitys saa katsojan lähinnä tutkiskelemaan vaivaantuneena kattoa, seiniä tai varpaitaan. Tässä kisassa niin ei ollut; jokaisessa esityksessä oli todella hyviä ja toimivia pointteja ja sitten myös niitä kohtia, joita olisi voinut parantaa. Näitä esityksiä ja pukuja oli todella ilo tuomaroida!

(c) Konsta Väänänen

Myötäriemun näkee naamalta. :')
(c) Katariina Ihalainen

Yksityiskohtiin enempää menemättä, uusia kokemuksia elämässäni olivat duoshowlaulamisen, tuomaroinnin ja hieeeeenon (kirjoitusvirheellisen) badgen kantamisen lisäksi myös kaatajaissosialisointi, Siben piha aamukahdelta, yöbussi ja kotiinpaluu conireissusta aamukuudelta. Suurin osa näistä kokemuksista oli ikimuistoisia (mitä nyt yöllä vähän paleli), ja kaksi jälkimmäistä olivat jotain melko hirveää. Kiitos. 

Pssst, tähän jengiin tahdon toistekin!

3 kommenttia:

  1. Kuvasko joku sen teijän esityksen? Q^Q

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo tullu ainakaan vielä vastaan.

      Poista
  2. Miksi minä aina ohitan kaiken kivan...olisin halunnu nähdä teidän esityksen

    VastaaPoista

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!