2014/07/03

Feministin pantsucosplay osa I: Kamala naiseus

Yritin kirjoitella ohimennen ajatuksiani tämänhetkiseen cossiprojektiin liittyen, mutta en onnistunut tiivistämään ajatuksiani lyhyesti ja niin, että niissä olisi jokin pointti. Samalla myös oivalsin, että tekstistä nousi vähän turhankin herkullinen aihe käsiteltäväksi: jos cossaan aivan liian nuorta, selvästi seksualisoitua naishahmoa, olenko saman tien epäsuora lasten seksualisoinnin kannattaja ja antifeministi? Teksti lähti käsistä, siispä jaan sen kahteen osaan, jossa ensimmäisessä käsittelen yleisemmin feminismiin ja naiscosplayyn liittyviä ajatuksiani ja jälkimmäisessä sitten sitä cossiani. Tämänkertaisen tylsän tekstiseinän kaverina olkoon random minuja.

Meroko Yui,
Full Moon wo Sagashite, 2010
Tässä kohdassa täytynee tuottaa heti pettymys ja mainita, että vaikka olenkin kova pohdiskelemaan asioita, olen auttamattoman huono blogaamaan tällaisista aiheista yleisellä tasolla. Joten kirjoittamani asiat ovat melkoisen omakohtaisia ja omaan näkökulmaani keskittyneitä, vaikka aiheesta saisi joku viisaampi aikaan myös diippiä syväluotaavaa tekstiä. Pahoittelen myös yksipuolista anime-cosplay-linkitystä.

Liru, Magipoka, 2011
Aluksi siitä, kuinka ylipäätään valitsen cossini. Lähtökohta on tämä: yleisimmin cossaan vain hahmoja, joista tykkään ainakin jollain asteella. Mielellään isollakin asteella. Silloin pukua kantaa mielellään ja pystyy olemaan aidosti iloinen siitä, että pärjäsi tavoitteensa kanssa.

Toinen kriteerini cossin valinnalle on kuitenkin myös design. Arkisia, parilla kirpparikierroksella kasattavia cosseja on silloin tällöin mukava tehdä, mutta tasapainoksi haluan uusia haasteita, yksityiskohtia ja kikkailua. Minuun vetoavat helposti tietyt asiat hahmojen vaatetuksissa, ja puvussa pitääkin olla ainakin jokin innostava pointti. Innostavalla en tarkoita välttämättä sitä, että puku olisi monimutkainen ja fysiikan lakeja rikkova. Innostava yksityiskohta voi olla vaikka yksittäinen hiuskoriste, sukat tai silmien väri.

Kavereiden kanssa aina vitsaillaan siitä, että kiinnostun aina automaattisesti puolialastomista hahmoista. Tässä päästäänkin jo lähemmäs varsinaista aihetta. Minun cosplayvainuani kutkuttavat tietyt asiat. Paljaan ihon ainakin osittainen näkyminen sattuu yksinkertaisesti olemaan yksi niistä; en ole koskaan arkielämässäkään juuri viihtynyt vaatteissa, jossa olen päästä varpaisiin piilotettuna. Motiivini ei ole kuitenkaan koskaan ollut vain ja ainoastaan vähäpukeisuus. Lirussa kiinnosti yleinen eläimellinen ulkoasu ja kengät, Oukassa karvakangasosat, Beniossa kusahdin piikkeihin ja muihin yksityiskohtiin ja Angelassa bustleen ja yleiseen badass-meininkiin. Ikinä en kykenisi cossaamaan mitään hahmoa ainoastaan siksi, että "jee, pelkät bikinit, pääsen olemaan melkein alasti!".

Jee, nakuilu on kivaa!
Ouka,
.hack//Legend of the Twilight,
2011
Lähivuosina olen kasvattanut tietämystäni naiseudesta ja sen mukana tulevista niin kutsutuista rajoitteista. Tai ainakin rajoitteista, joita ympäröivä maailma vaatii naisen osalle. Olen siis "ryhtynyt" feministiksi. Jossain vaiheessa annoin kauhutarinoiden säikyttää minut niin, että hetken aikaa todella uskoin että naisena olen tuomittu ikuiseen pelkoon enkä saa pukea päälleni mitä haluan, koska joudun välittömästi ahdisteltavaksi. Sitten heräsin ja tajusin, että vitut. Vaatteet eivät puhu kenenkään puolesta, vaikka joku astetta hidasjärkisempi ihmisyksilö niin saattaisi kuvitella. Tasapuolinen annos sekä maalaisjärkeä että arkista uskallusta, ja saan olla ihan juuri sellainen nainen kuin haluan. Feministinäkin.

Joten kun asian vielä liittää cosplayyn, niin enköhän saa myös olla sellainen cossaaja kuin haluan. Suomessa tilanne on ilmeisesti melkoisen hyvä, mitä tulee coniahdisteluihin, sillä en ole koskaan kuullut kenenkään joutuneen konkreettisesti läähättäjän kynsiin vaikkapa conissa tai conimatkalla. Ymmärtääkseni mm. hurjassa jenkkilässä tilanne on toinen, ja siksi netissä törmää usein lauseeseen "cosplay is not consent". Mielestäni se saisi yhtä hyvin olla yleispätevästi "clothes are not consent", koska vaatteet eivät vieläkään puhu kenenkään puolesta. Ei on ei, vaikka kulkisin kadulla alasti. Ei on ei myös silloin, kun puen päälleni cosplaypuvun.

Toinen asia on kuitenkin se, minkälaisia naiskuvia esimerkiksi anime antaa. Anime vilisee usein ns. heikkoja naishahmoja, jotka ovat tarkoituksellista silmäkarkkia, sankarin egon pönkittäjiä, neitoja hädässä ja usein lähinnä (mies)katsojien fantasioiden sytykkeitä. Ja vaikka hahmo itsessään olisi katu-uskottava, niin vaatteita hänellä ei ainakaan ole niin paljon kuin miespuolisilla vertaisillaan.

Varmuuden vuoksi toistan:
vaatteita naishahmolla ei ainakaan ole
niin paljon kuin miespuolisilla vertaisillaan.

Mako, Nerima Daikon Brothers, 2014
Kun asiaa ajattelee, niin cosplayhan on yksi fanittamisen muodoista. Eli voiko tulkita, että cossaamalla epäsovinnaisesta animesarjasta ilmoitan julkisesti kannattavani sarjan aiheita? Jos cossaan vähäpukeista silmäkarkkitytyä, riitelenkö omien feminismiaatteideni kanssa? Olenko pilannut urheiden rintaliivinpolttajien sitkeät yritykset muuttaa naisen roolia yhteiskunnassa, jos vapaaehtoisesti ilmaannun julkisesti näytille kiusallisia mielikuvia herättävästi pukeutuneena ja vielä laitan siitä kuvia nettiin komeronörttien iloksi?

Vittuku tästä puvusta ei oo herukuvii!!1
Benio, Star Driver, 2012
No en. Koska vaatteet eivät yhä edelleenkään puhu kenenkään puolesta.

Olenko vapaaehtoista fäppikamaa? Vapaaehtoista en ehkä, mutta minkäs teet. Minua ei kuitenkaan erityisemmin kiinnosta, mitä perähikiän Hikikomero-Hessu harrastaa yksin ollessaan, kunhan kukaan ei esimerkiksi conissa liimaudu korvani juureen huohottamaan.

En ole koskaan suuremmin murehtinut näitä asioita, mutta tämänhetkinen projektini nostatti uusia ajatuksia - johtuen tosin paitsi vähäpukeisuudesta, myös muista seikoista, joista lisää seuraavassa merkinnässä.

Ei siis pidä ajatella, että yleisesti ottaen kyseenalaistaisin kaikkien cosplayharrastajien hahmovalintoja ja miettisin niiden vaikutuksia yhteiskuntaan. Hui hai! Minähän suorastaan nautin siitä seikasta, että animeharrastajat ymmärtävät pantsuhuumoria ihan eri tasolla kuin tylsät tavikset. Ja sitä paitsi seksi ja seksuaalisuuden ilmentäminen ovat kiehtovia asioita, miksipä sitä kiertelemään.

Beibe, jutellaanks seksismistä?
Angela, Kuroshitsuji, 2014

6 kommenttia:

  1. Muuta en tällä väsymysasteella osaa kommentoida että kun jostain syystä Hikikomero-Hessu nauratti suunnattomasti. Ja naku-Retat on parasta eiku <3

    VastaaPoista
  2. Mööö! Hyvää tekstiä, mutta hyvä, ettet mennyt tämän syvemmälle, koska ite olen väsäillyt jotain tätä sivuavaa hyvinkin pitkään ja hartaasti. Jos alan tässä avautumaan, niin voin heittää omalla jutullani vesilintua :B

    VastaaPoista
  3. Jos heikkojen naishahmojen (TM) cossaaminen nakertaa, niin tässähän on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa:

    1) Jätä cossaamatta; tai kuten vaimoni tykkää sanoa,
    2) Katso parempia sarjoja.

    "Animessa ei ole kuin heikkoja naishahmoja" on meinaa vähän höpöargumentti, mutta kun useimmat suositut sarjat ovat niitä nuorille pojille ja miehille suunnattuja toimintasarjoja, onko ihme, että niissä samastumisen ykköskohteeksi tehdyt mieshahmot ovat kaikessa parempia kuin naishahmot ja naishahmojen designissa korostuu eniten "mikä näyttäisi nuoren miehen silmään mahdollisimman haluttavalta"? Ei minusta.

    Ulina on siinäkin mielessä vähän huvittavaa, ettei sillä todennäköisesti ole mitään vaikutusta, kun viesti ei edes mene tekijöille saakka perille. Ja toisaalta, aika moni niitä naishahmoja näyttää silti cossaavan...

    Mutta tämä nyt oheismainintana, eipä sinulla taida mitään tuollaisten hahmojen cossaamista vastaan olla, mikä taisi olla yksi koko jutun pointeistakin. Näin suomalaisena tuo "Cosplay is not consent"-sanonta on varsin hämmentävä - tuon pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta toista on rapakon takana. Meillä täällä Suomessa olemmekin siinä hyvässä asemassa, että tuollainen kulttuuri ei ole tänne kantautunut. Ainakaan Desuconista en muista yhtään tällaista "perinteistä" ahdistelutapausta, jossa joku Hikikomero-Hessu olisi käynyt lääppimässä (paljastavaan) cossiasuun pukeutunutta cossaajatytyä. Enkä kyllä ole juuri kuullut että tämmöisiä olisi muissakaan coneissa tapahtunut. Ja näin pitää ollakin.

    Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö mitään epäasiallista käytöstä tapahtuisi, mutta sitten päästäänkin sille jännälle alueelle, että mitäs jos joku kyylää (TM) tai ottaa valokuvia. Toki käytöstavat pitäisi muistaa, mutta toisaalta kyllä siinä kohtaa aletaan olla sillä rajalla, että argumentti "no itsehän olet noihin vaatteisiin pukeutunut" alkaa vaikuttaa - koska mitenkäs kiellät toista katsomasta? Ja tunnetusti julkisella paikalla valokuvaaminenkin on ihan sallittua.

    Mitä taas pukeutumiseen yleisesti tulee, näkisin, että isoin tasa-arvoteko on se, että pukeutuu juuri miten haluaa. Toki pukeutumisella on aina jonkinlaisia sosiaalisia seurauksia, mutta mikään ei muutu, jos vaan miettii, että "jonkun ehkä pitäisi tehdä jotain". Klisee mikä klisee, mutta "ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa" on edelleen totta. Poikkeuksellinen muuttuu tavanomaiseksi vain sillä, että jotkut alkavat toteuttaa sitä, mitä se ikinä sitten onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sepä yksi pointeistani olikin (eri asia kuinka selvästi se tuolta aivopuurosta ilmeni), että hahmoa kuin hahmoa saa cossata. Itseäni vaan kiehtoo näin pohdiskelun kannalta suunnattomasti se ristiriita, että joidenkin feminismin aatteiden mukaan minun tulisi vastustaa seksiobjektina oloa, mutta toisaalta feminismiin kuuluu myös se että saa olla juuri sellainen nainen kuin on. Vaikka sitten puolialaston. Kunhan joskus saan tämän merkinnän jatko-osan vihdoin julkaistua, niin siinä on sitten puhetta muistakin kyseenalaisista ilmiöistä kuin vain SexyBabeista.

      Täysin samoilla linjoilla olen "tasa-arvopukeutumisen" suhteen. Samoin uskon, että asioista keskusteleminen ja asioiden kyseenalaistaminen edesauttavat muutoksia. Hitaasti, mutta kuitenkin.

      (Äskettäin liikuin ystäväni kanssa kaupungilla iltaa viettämässä, ja päivittelin sitä, miten housunsa kotiin unohtaneet baaritsiksit tarkenevat tuolla kylmässä. Ystäväni irvaili, että täytyyhän sitä nyt näyttää seksikkäältä miesten silmissä. Totesin, että jos ajattelee noin, on itse osa ongelmaa. Joo, ko. tsiksit kyllä pukeutuivat tyypillisen ihanteen mukaisesti, mutta mitäpä jos he tekevät sen ihan omaksi ilokseen? Omg.)

      Poista

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!