2014/11/18

Feministin pantsucosplay osa II: Kamala Astarotte

Yleisesti feminismiä ja naishahmoja käsittelevä osa I tässä. Tämä merkintä koostuu enemmänkin yksittäisestä cossiangstista.

Yleensä löydän cossattavaa ihan vain animea katsomalla ja hahmoon ihastumalla. Toisinaan sattuu niin, että puhtaasti tylsyyttäni selailen Animecharactersdatabasea ja tieten tahtoen etsimällä törmään söpöön hahmoon. (Seuraava liike onkin sitten aina tarkistaa, ettei hahmo ole hentsupelistä, koska ACD on sillä tavalla vaarallinen hahmolähde.) Niin kävi tämänkertaisen hahmon kanssa. Hentsupelistä se ei ole, mutta ecchi-animesta kyllä.

Aww, ihan mun näköinen hahmo!
Ecchi ei itsessään ole paha asia. Oikeastaan olen huomannut, että minun silmissäni sitä on kahdenlaista: sitä, joka toimii ja viihdyttää, ja sitä, jota katsoessa tekee mieli repiä silmät irti päästään ja huutaa. Esimerkkinä heitän ilmoille nyt vaikka Chobitsin; söpöä ecchiä, herttaisia neitsyitä ja viattomia rakkaudenosoituksia. Sitten taas, kun koetin joskus muutama vuosi sitten katsoa Rosario to Vampirea, kestin jollain järjellä jopa neljä (!) jaksoa ennen kuin teki jo niin paljon mieli hypätä parvekkeelta, että jätin sarjan kesken. Minulla vain kerta kaikkiaan tahtoo räjähtää pää, jos anime on ihan vain "viihteellisyyden" vuoksi täynnä aivottomia tsirbuloita, "vahinko"pantsushotteja ja tissejä, joiden liikkumistapa tuo ennemmin mieleen lonkerot.

Otin riskin ja rupesin joka tapauksessa katsomaan Astarotte no Omocha! -animesarjaa. Alkuun sarjan idea lähinnä nauratti. 10-vuotias (?!?) miehiä vihaava tsundere-succubus, jonka tulevana kohtalona on elää miesten "elämän siemenillä". Niinpä niin.
Unohdinko mainita jotain? Ai niin, minä muuten en pääsääntöisesti voi sietää tsundereita, pitkään ja kimeästi kiljuvia animetytyjä enkä lolia ihan vain lolin vuoksi. Hyvä valinta, eikö.

Päätin kuitenkin suhtautua Astarotteen huumorilla ja alkaa väkertää cossia, kun se nyt sattui olemaan söpö ja sopivan yksinkertainen, eikä sarja ainakaan alkumetreillä vaikuttanut kovin aivoja syövyttävältä. Materiaalitkin löytyi helpolla.

Myöhemmin sitten sarjaan alkoi ilmestyä yhä enemmän wtf-sisältöä, oma tahtonsa omaavia rintavarustuksia (mainittakoon mm. lehmädemoni, jonka megaboobseista voi lypsää überhyvää maitoa) ja ärsyttäviä hahmoja, mutta päätökseni pysyi. Tiettyyn pisteeseen saakka voi vain kohauttaa olkiaan, pyöritellä silmiään ja todeta, että animeskene nyt vaan sattuu olemaan täynnä sekopäistä sakkia. Astarottessa oli yksittäisiä jaksoja, jotka kuuluivat aivan selvästi siihen Saanko Hypätä Parvekkeelta -osastoon, mutta hajanaisesti siellä täällä oli jopa ihan mielenkiintoisia juttuja.

Ööööö.... niin

Se, joka sai mieleni horjumaan Astarotten suhteen, oli kuitenkin nimenomaan fandom. Lyhesti sanottuna Lotte on hahmo, josta ei löydä siveellisiä referenssikuvia törmäämättä samalla väkisinkin tusinaan NSFW-kuvaan. Minua ne eivät juuri hätkähdytä, naurattavat vain. Mutta seuraavaksi herää ajatus, että kuinkahan monelle ihmiselle Astarotte no Omocha! on fäppikamaa, ja vain ja ainoastaan fäppikamaa. Ymmärtääkseni tämä sarja ei ole erityisen tunnettu, joten en oikeastaan pysty vertaamaan kenenkään muun kokemukseen sarjasta ja sen fanittajista. Rule 34 (if it exists, there is porn of it) toki pätee aiheeseen kuin aiheeseen ja se ei silti estä cossaamasta, mutta tietyn rajan haluan kyllä vetää.

Toinen lievästi ahdistava seikka on se, että kaksi sarjan olennaisinta hahmoa on nimenomaan 10-vuotiaita tyttöjä. 10-vuotiaita. Jos cossaan Astarotten kaltaista hahmoa, ilmoitanko silloin epäsuorasti kannattavani pikkutyttöjen seksualisointia? Todellisessa elämässä kaikenlainen lasten kaltoinkohtelu on minulle kipeä sydämen asia, jota en siedä. En ikipäivänä antaisi ymmärrystä minkäänlaisille lapsiin kohdistuvan väkivallan harjoittajille. Jos Astarotte no Omocha! ei olisi animaatio, vaan näytelty tv-sarja, sehän olisi jotain kerta kaikkiaan järkyttävää.

Minulla itse asiassa ei olisi ongelmaa tämän kanssa, jos Astarotte no Omocha! olisi rehellistä hentaita. Suhtaudun (ei-näyteltyyn) pornografiaan fantasioilla leikittelynä, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisten halujen ja toiveiden kanssa. Tässä sarjassa on omanlaisensa seksuaalinen viba, mutta kuitenkin se on MyAnimeListin mukaan ikärajaltaan PG-13 eli ei edes kovin korkea.

Toki tämän sarjan kohdalla tuon seksuaalisen sisällön voi kuitata sillä, että Lotte on succubus, ei ihmistyttö. Succubuksen on aikuistuttuaan saatava limakalvokosketusta (krhm) siinä missä vampyyrin on saatava verta. Mutta silti, minun moraaliani sarjan teemat vähän kaihertavat. Eikö sitä limakalvokosketuksen harjoittamista voisi aloittaa vähän vanhempana...

Aina olisi helppoa vedota vain yksinkertaisesti siihen, että Japani. Japanissa ja sen populaarikulttuurissa on omanlaisensa meininki, johon en varmasti ole riittävän syvästi perehtynyt, jotta voisin loputtomiin sitä analysoida. Mutta tiivistettynä, animaatioviihde tulvii kaikenlaisia outouksia. Eihän se cossaajan vastuulla ole, että animeväki on joka tapauksessa jossain määrin päästään sekaisin. Cossaaja tekee vain asuja, loppujen lopuksi.

Kerta toisensa jälkeen cosplay-harrastajat keskustelevat somessa siitä, saako cossata hahmoa josta ei tiedä mitään, saako cossata ns. väärän kehotyypin hahmoa, saako tehdä näin, saako tehdä noin. Ja aina vastaus on: tee kuten tykkäät. Pääasia on, että itsellä on hyvä olo cossissa.

Kunpa osaisinkin sanoa, onko minulla hyvä olo Astarotten suhteen. Vaatteiden suhteen kyllä, asussa ei ole mitään mielestäni kovin härskiä. En myöskään pidä syntinä sitä, että cossaan tätä hahmoa enemmän designin kuin sarjafanituksen vuoksi. Mutta muuten? Öö. En tiedä?

Sitä paitsi VOIIII JJJJUMALLLL--
MITEN RAIVOSTUTTAVA MIESPÄÄHENKILÖ

Eli saanko esitellä: Naoya, 23v, yhden lapsen isä,
näyttää ja kuulostaa 12v pojalta.
Kun alun alun perin aloin kirjoittaa tästä aiheesta, toivoin saavani aikaan hienon ja pohdiskelevan tekstin, jossa opin tärkeitä asioita itsestäni ja elämästäni ja jossa päädyn loppuajatukseen, joka järisyttää minäkuvaani cosplayharrastajana. No eihän se koskaan niin mene.

Todennäköisesti vedän Astarotten kuteet niskaani sitten kun ne ovat valmiit (KUULITTEKO?? Teen cossia oikeasti tällä asenteella, että se on valmis sitten kun on!) ja olen tyytyväinen kätteni jälkeen. Teinhän sentään sen mitä cosplayaajat tekevät, eli asun.

Ja jos joku tulkitsee asian väärin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!