2014/12/05

Drop the bass!

Tämä merkintä kyllä varmasti hukkuu jonnekin cosplayjoulukalentereiden sekaan, mutta onpahan taas pitkästä aikaa kirjoitettu!

Kahden kuukauden päästä olen suuntaamassa Lahteen ja pääsen taas pistäytymään Siben ihanalla lavalla (ehkä lempipaikkojani maailmassa, true story). Eli toisin sanoen, olen ilmoittautunut Desucon Frostbiten esityskilpailuun. Ja olen muuten ihan into piukeana, koska kaikki merkit viittaavat siihen, että kisa tulee olemaan eeppinen. Ihanaa, että ihmiset ovat ilmeisesti ilmoittautuneet isomminkin joukoin mukaan. Sitä voisi kuvitella, että mitä enemmän kanssakisaajia niin sitä suurempi ahdistus pärjäämisestä, mutta haluan ihan vilpittömästi vain päästä pitämään hauskaa ja kokeilemaan uusia juttuja. Ja jännäilemään bäkkärille ja asfdjkshf ♥

...sitten kun Frosti lähestyy ja alan panikoida ja tehdä viime hetken pakosuunnitelmia, muistuttakaa minua, että puhuin tämmöisiä. Olen aina vaan kamala jännittäjä, vaikka olisin kuinka innoissani.

Totta puhuakseni esitysideani on vielä hyvin hatarissa kantimissa. Minulla on useita yksittäisiä pieniä ideoita, joiden välille en ole saanut vielä kehiteltyä linkkiä, ja joiden toteutumisesta en ole edes varma. Mutta onneksi aikaa on tämmöiseen hautomiseen ja brainstormailuun; sitten kun saan lopulta esityksen rakenteen kasaan päähäni, loppu hoituu mitä luultavimmin aika vauhdilla.


Minulla on sillä tavalla harvinaisen helppo (?) elämäntilanne, että aikaa harrastamiseen on mielin määrin, koska en tällä hetkellä käy koulussa tai töissä. Odottelen siis valmistumista; saan ammatin plakkariin virallisesti 19. joulukuuta. Onneksi olen tajunnut, että tämän ylenmääräisen vapaa-ajan voi käyttää paitsi datailuun ja nolifettämiseen, myös cosplaypuvun edistämiseen. On ollut ihanaa puuhailla cossia muutenkin kuin siten, että syöksyy töistä/koulusta suoraan taistelemaan puvun osien kanssa hampaita kiristellen. Tämä vapaampi, rauhallisempi työskentelymalli ei tunnu edes cossin tekemiseltä. Hyvällä tavalla.

Kisapukuni, salipäällikkö Roxie eli Homika (Pokémon: Best Wishes!) on yksinkertainen, mutta vaatii kumminkin työtä. Ensimmäisenä sitä jotenkin ajattelee, että basso on puvun mielenkiintoisin osa, mutta itse asiassa olen tykännyt hirveästi myös tuon paidan sekä peruukin vääntämisestä.


Kahdesta eri kankaasta koostettu vaakaraitapaita on ollut hauska, joskin melko työläs palapeli. Palasten yhteensopivuuteen sai keskittyä tosissaan, että paidasta tulisi paidan muotoinen. Nyt kumminkin kankaanriekaleista on saatu aikaan etu-, taka- ja hihakappaleet, jotka pitäisi enää vain kasata yhteen. Katsotaan, monestako kohtaa joudun purkamaan raitapalojen ompeleita ja sovittelemaan paloja uusiksi.
Ihana Brotherlock lainassa veljen vaimolta.

Minulla on ollut hirmu hauskaa Roxien peruukin kanssa, vaikka olen aina pitänyt itseäni huonona peruukinmuokkaajana. En ole koskaan tehnyt tällä tavalla muokkausta vaativaa peruukkia, mutta näköjään sitä on kuitenkin vuosien varrella tullut opittua yhtä ja toista niistä yksinkertaisemmista peruukeista, koska tämän muokkailu on ollut mukavaa. Hyvä minä jee! Olen tehnyt Roxien hiusten eteen suoristusoperaatioita, valmistanut weftejä, ommellut niitä otsatukkaan ja ponnariin sen paksuuden maksimoimiseksi, leikellyt kuituja sopivaan mittaan ja muokannut ponnarihiukset refekuvan mukaisesti viidelle piikille. Takatukan kanssa olen vielä vähän vaiheessa; sekin on piirretty suht selkeiksi piikeiksi, mutta tämänhetkinen tupeerattu versio miellyttää omaa silmääni enemmän kuin se piikkikokeilu, jota värkkäsin eilen yöllä.


Ja sitten se bassoproppi. Sain iskän jalanjäljissä ikuisen omakotitalorempan keskellä elävältä isoveljeltäni nätisti pyytämällä puolitoistametrisen Finnfoam-levyn, josta olen pikkuhiljaa leikellyt tekemäni paperisen kaavan mukaan basson rungon muotoa. Nyt basso on (yhden ammottavan mattopuukkohaavan ja vuorostaan yhden rikkoutuneen mattopuukon jälkeen) vihdoin irti levystä ja näyttää toistaiseksi vielä hyvin epätasaiselta ja rupuiselta, mutta seuraavaksi onkin vuorossa tuntitolkulla hiomis- ja vahvistusoperaatioita. En ole koskaan tehnyt tämän mittakaavan proppia enkä käsitellyt tuota foamia. Luulisi että se hirvittäisi, mutta olen vain läpikotaisin innoissani.

Olen viettänyt basson eteen rutkasti aikaa eBayssa ja ylipäätään internetissä basson osia tutkimassa. Tykkään hirveästi siitä ajatuksesta, että jotkut basson osat tulevat olemaan ihan _oikeita_ basson osia. Osa niistä tulikin juuri tänään postissa. Whooo! Tosin juuri ne soimisen kannalta ehkä olennaisimmat osat on mahdotonta toteuttaa oikeina osina, jos tahtoo tehdä refekuvan mukaan, koska milloinpa animehahmoilla olisi realistisia soittimia.

Tän kuvan tiedostonimi mun tietokoneella on jumalauta.jpg

Basson kaulan vahvistamisen kanssa minulla on vielä mietittävää, koska en haluaisi alkaa pilkkoa kaulaa saadakseni sinne sisään tukirakenteita, mutta en uskalla toteuttaa tuollaista pitkää kapeanmallista proppia ilman tukeakaan. En jotenkin luota siihen, että useampikaan sanomalehti- ja liisterikerros tekisi ihmeitä.

Kengät Roxielta vielä puuttuu, koska olen käynyt sisäistä taistoa siitä, onko tuo kengänpohja nyt kokonainen platform vai onko kannan ja päkiän välissä kolo.

Suurimman osan jaksoa kengät näyttävät tältä.
Näyttää lähinnä varjostukselta minun silmään . . .

. . . kunnes UUULLATUUUUUUS !

Ja niin kuin näissä ei olisi tarpeeksi hommaa, haaveissa olisi myös monenmoisia lavaproppeja... Mutta niihin en kyllä anna itselleni lupaa koskea ennen kuin basso on valmis!

Jepjepjoo, Tämmöistä puuhastelua tällä kertaa. Mainitsinko jo, että olen innoissani?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!