2015/05/27

Yeah I love what you do -- vielä vähän Frostbite-muistoja

Desu on nurkan takana ja nolosti olen jättänyt Frostbite-höpinätkin puolitiehen. Kertaalleen jo puhuin yleisfiiliksistä, mutta Roxie-esityksen kasailusta piti tehdä oma merkintänsä. Vaan vielä ehtii!

© Mikael Peltomaa 
Satunnaiset WIP-pälätykset siellä sun täällä ovat nyt saaneet aikaan sen, että en ole yhtään perillä siitä mitä kaikkea olen Roxien työstämisestä kertonut. Mutta menköön! Käyn joka tapauksessa tässä läpi puvun ja esityksen suunnittelun ja toteutuksen pääkohdiltaan, ja koetan nojailla mahdollisimman pitkälti kuvamateriaaliin. Yritän kertoa asiat lyhyesti, vaikka kerrottavaa on paljon.

Palapelit on ihan kivoja.
Paita oli melkoinen palapeli. Heti ensimmäinen haaste oli löytää kivansävyiset turkoosi ja violetti samasta materiaalista. Olisin mieluummin tehnyt paidan joustavasta kankaasta, mutta Lonetasta löytyi parhaat sävyt tuohon hätään. Sitten piti piirrellä kaavoja (onneksi oli tuommoinen roikkuva paitamalli, niin pääsi helpommalla), leikellä kaavat palasiksi ja leikellä sitten vastaavat palat taas kankaasta. Siinä sai olla tarkkana, että leikkasi oikean palan oikeanvärisenä ja vielä yhdistikin sen siihen palaan mihin oli tarkoitus :D

Vaate siitä tuli!
Kenkien pohjana käyttämäni maiharit ovat muuten samat, joita käytin roolissani Akatorana Hopeanuoli!musikaalissa :) Päällyksissä käyttämäni keinonahka olisi saanut olla jämäkämpää, mutta toisaalta näen kyllä Roxien kengät tuollaisina rentoina lärpättäjinä. Olin ovela ja säästin omia hermojani; skippasin pahimman kolmiulotteisen ajattelun, ja jätin kengän kärjet päällystämättä. Päällyksien sauma hävisi näppärästi tuonne feikkiremmin alle.

Tykkäsin näistä hurjasti, vaikka siistimpääkin jälkeä olis voinut olla.

Peruukkia oli hauska tehdä! En ole ennen päässyt tekemään tuollaisia piikkejä enkä ylöspäin nousevaa otsatukkaa tuolla metodilla, joten tulipahan uusia kokemuksia. Tupsuun on siis lisätty kosolti lisää hiusta tuomaan volyymia ja otsalle tulevaan nauhaan ommeltu myös lisäkuituja hävittämään peruukin etureunaa.

Värkkäilyjä. Ruudussa taitaa pyöriä Queer as Folk.
Linssien kanssa pohdin pitkään, halusinko realistista vai selkeän epäluonnollista turkoosia, päädyin noihin. Vasta pitkälti jälkeenpäin tajusin, että olin unohtanut täysin piirtää kasvoilleni pisamia, niin kuin olin suunnitellut. Onhan niitä minulla omasta takaakin, mutta ei ehkä kauheasti noin talvisaikaan...

Eivät ne realistiset ole, mutta eivät toisaalta mitkään UV-överitkään.
Eli aika hyvä kompromissi.
© Emilia Lahtinen
Juu, ja bassokin tuli rakennettua! Se oli ensimmäinen isompi proppi ja ensimmäinen kerta kun käsittelin Finnfoamia. Toisaalta olin basson työstämisestä innoissani ja toisaalta siinä oli sen verran työtä, että ihan heti en ole tekemässä samaa uudestaan. Heti alkuun pro tip: ihan rauhallisesti sen mattopuukon kanssa, vasemmassa kädessäni peukalon ja etusormen välissä on  yhä melko tumma arpi.

Näkymää projektin ajalta. Erillinen cosplaytyöhuone olis kiva.

Piirsin hieman oikeaa sähkökitaraani mittasuhdemallina hyödyntäen paperikaavan,
siirsin sen Finnfoam-levylle, ähersin sen siitä mattopuukolla irti.
Helpommalla olis päässyt kun olis hyödyntänyt isoveljen kuviosahaa, mutta siinä oli käytännön ongelmansa,
joten tulipahan otettua henkilökohtaista tatsia materiaalin kanssa!
Sitten pyöristelin kaulaa ja upotin sisälle tukirimoja.

Hitaimmat vaiheet: monta, monta, monta puuduttavaa kerrosta liisteriä ja sanomalehtisuikaleita,
sitten monta, monta puuduttavaa kerrosta gessoa.
Spraymaalin kanssa pitää oikeasti olla tarkkana suihkutusetäisyyden kanssa, kaulaan jäi nimittäin valumajälkiä.
Yksityiskohtien maalailu ja liimailu oli sitten taas pikkutarkkaa, mutta hauskaa puuhaa.
Ruudussa näköjään How I Met Your Motheria.

Koffing rakentui pitkälti Tampereella Kurtun hoivissa, mutta se matkusti lopulta tänne Jyväskylään maalattavaksi ja viimeisteltäväksi. Harmittaa, kun koneeni kuukahti tässä välissä ja hukkasi screenshotit, joita minulla oli Skype-keskusteluista, joissa Kurttu esitteli Koffingin etenemistä. :D
Materiaalina on paperimassa mätkittynä suuren ilmapallon päälle. Naaman yksityiskohdat ovat softista, hampaat cernit-massaa. Koffing on heittämällä lemppariasiani, mitä olen koskaan cosplayn vuoksi omistanut. Ei tuolle voi olla sulamatta ♥

Heeee!
Koffingin tekemisessä piti ottaa huomioon se, että sitä pystyisi liikuttelemaan lavalla kepin nokassa. Sen sisällä on tukirakenne rimalle ja takapuolella kolo, jonne riman saa tökättyä. Tässä oli oma jännityksensä, kun pääsimme harjoittelemaan Koffingin käsittelemistä vasta pari päivää ennen conia; jos sen liikuttelu ei olisikaan onnistunut, ei olisi esityksenikään onnistunut.

Samaan aiheeseen liittyy myös sermi, jonka suunnittelu ja rakentaminen oli pitkään melkoinen murheenkryyni ja joka valmistui lopulta coniperjantaina. Tarkoitus oli saada aikaan tukeva, tarpeeksi iso seinä, jonka takana assari voi seistä. Assari liikuttelisi siis Koffia kepin varassa sermin läpi sermiin leikattua uraa myöten, jotta saataisiin aikaan illuusio elävästä pokémonista, jonka kanssa olen vuorovaikutuksessa.

Oman haasteensa peliin toi se, että Koffi pitäisi saada tietyssä vaiheessa pois lavalta; sermin toinen laita olisi siis jätettävä auki, jotta kepin voi puikauttaa sitä kautta sermin takapuolelle. Valtava haaste oli myös se, että jollain ilveellä valtavaa sermiä pitäisi pystyä vielä liikuttelemaankin conipaikalle ja sieltä pois.

Ensin liimailtiin ja leikeltiin...
Kolme isoa Finnfoam-levyä hoiti homman. Korvaamaton Pörrö hankki levyt, lyhensi niitä ja liimasi ne yhteen Lahdessa etukäteen, niin että minun saavuttuani kaupunkiin pääsimme suoraan leikkelemään levyihin Koffingille tarkoitettua uraa. Kasaan liimattu sermi myös halkaistiin kahtia siirtelyn helpottamiseksi ja siihen valmistettiin poran ja tukitikkujen avulla uudelleenkasaussysteemi, jotta sermin saisi taas pysymään tukevasti kasassa lavalla.

...sitten halkaistiin ja porailtiin...

...sitten teippailtiin uran reunoja sileämmäksi ja kiinniteltiin kangasta päälle.
Mutta jos uran toinen pää olisi mennyt sellaisenaan sermin reunaan asti, se olisi tehnyt sermistä huteran. Tätä sermin ja Koffingin toimivuutta pohdiskelin viikkotolkulla jo kauan ennen ko. proppien aloittamista, jauhoin asiaa puhelimessa Kurtun ja Pörrön kanssa ja koetin selvittää, kuinka esitysideani saisi toimimaan. Ja toimihan se lopulta; ratkaisuna oli se, että sermissä oli lopulta tavallaan kaksi erillistä uraa, kuten ensimmäisestä sermikuvasta etenkin näkyykin.

Eli käytännössä, otin Koffingin hetkeksi syliin, pois kepin nokasta, ja hellittelin sitä lavalla; sillä välin Kurttu vaihtoi sermin takana kepin paikkaa pitkältä uralta lyhyemmälle. Kun sitten palautin Koffingin kepin päähän, Kurtun oli mahdollista kiepauttaa se myöhemmin sermin ympäri pois lavalta. Melkoista ninjailua.

Tuolta päällystetty sermi näytti lopulta lavalla.
Uran kohdalta ei leikattu mustaa kangasta kokonaan pois, vaan se leikattiin hapsuille häivyttämään aukkoa.
© Tapio Matikainen

Itse esityksen suunnittelu tuntuu jo mielettömän kaukaiselta näin toukokuussa, yllätys yllätys. Valitsin musiikiksi kaksi eri versiota Britney Spearsin Toxic-biisistä (Melanie Martinez / A Static Lullaby), koska Roxie on myrkkytyypin salipäällikkö. Lähtökohta esitykseen oli yksinkertaisuudessaan se, että halusin tarkastella, mitä punk-bändissä soittava salipäällikkö mahdollisesti tekee vapaa-ajallaan. Halusin esitellä kouluttajan ja pokémonin suhdetta; näen Koffingin kujeilevana, iloisena pokémonina, jolla on Roxien kanssa lämmin suhde. Lisäilin esitykseen myös sellaisia pieniä yksityiskohtia kuin langattoman lähettimen käyttö, koska itseäni aina häiritsee jos joku soittaa soitintaan ilman piuhoja :D

Videolla kaikki pienet yksityiskohdat, ilmeet ja eleet tietenkin hukkuvat lavavalojen sekaan, mutta tässä silti linkki.

Edellisessä merkinnässä jo kerroinkin siitä, että laitoin Pörrön videoimaan perjantain lavatreenini ja analysoin sitä sitten yömyöhille, mikä oli loistava idea. Perjantaina ahdisti mielettömästi ja vaikka esityksen rakenne oli selkeänä mielessä, ei varsinaisilla lavaliikkeillä, eleillä jne. ollut vielä tarkkaan mietittyjä paikkoja. Videon ja kavereideni kommenttien perusteella osasin käydä esityksen sekunti sekunnilta läpi, ja lauantaina oli huomattavasti selkeämpi kuva siitä, mitä olen menossa tekemään. Tätä metodia suosittelen muillekin, mikäli kestää katsella säätämistään videolta -- kaikille se ei sovi.

© Niew
Lauantaina esitys meni sitten lopulta ihan mukavasti. Olin etukäteen pelännyt eniten sitä, että lavasteiden kanssa tulisi ongelmia, eli että sermi hajoaisi tai Koffingin siirtely kepin päässä ei onnistuisi, mutta kumpaakaan ei tapahtunut. Bassosta irtosi tosiaan se hihnan nuppi, mutta en antanut sen haitata menoa. Suurieleisyydessä ja varmuudessa olisi aina hiomisen varaa, mutta ilmeisesti olin tarpeeksi vakuuttava ainakin tuomariston mielestä :)

Rakkautta ♥

Huh, tässä merkinnässä kesti kyllä nolon kauan, mutta onpahan tehty! Nyt sitten kohti Desuconia ja siellä odottavia jännityksen aiheita. Kääks!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!