2015/06/28

Niin mitäs mä siis oikeestaan siellä Lahessa teinkään

Se Mukamas Rationaalisempi Raportti liittyen Desuconiin.

Saavuin Lahteen torstaina. Kasasin conia perjantaina, cossasin samalla Nonaa Death Paradesta. (Harmi, etten jaksanut enää lauantai-iltana vaihtaa Nonaa enää päälleni, koska yhteiskuvat Onnaa cossaavan Kurtun kanssa jäivät kokonaan väliin, mutta ei voi mitään. Yksittäiskuvia sentään sain.)

Tätäkin hommaa tein, samalla kun hengasin
kirpparipöydän kasauksen keskellä ja lauleskelin.
Olennaiset ajantappo-naamakuvat on olennaisia
Lempparikuvani niistä muutamasta, mitä Nonasta pikaisesti räpsittiin.
© Laura Sirola
Kun lippujen vaihto rannekkeisiin alkoi, olin rannekkeenvaihtohommissa. Jotenkin tykkäsin siitä ihan kamalasti, vaikka ennen pitkää meinasikin vähän palella. Siinä näki lyhyessä ajassa paljon erinäköisiä ihmisiä, joissa itsellenikin niin kovin rakas conifiilis näkyi monin eri tavoin. Sitä oli mukava seurailla ja siinä muisti taas tämän harrastuksen aiheuttaman ilon.

Todistusaineistoa tästäkin jee! © Katariina Ihalainen
Jännitin show'ta perjantaina kuin hirteen menijä, mutta kun auttelin backstagella ECC-kisaajien lavatreeneissä ja niiden jälkeen harjoittelin itse, sain jännitykseni laukeamaan. Treenin jälkeen pää oli totaalisen tyhjä ja olo väsynyt, teki toisaalta mieli vetäytyä jonnekin hiljaisuuteen ja toisaalta hengailla mukavien tuttujen seurassa. VS!-musikaalin porukka tietysti löysi minut juuri silloin sattumalta Metsähallin nurkilta ja tuli porukalla halaamaan, ja väsyitkuhan siitä tuli rakkaiden ihmisten minua haliessa ;~; Mutta itku on positiivinen juttu!

Jännityksen purkautuminen vissiin aiheutti sen, että seuraavana yönä nukuin hämmentävän hyvin. Lounaallakin jopa söin. En paljon, mutta kuitenkin. Yleensä jännitys laittaa minulla tuommoiset kehon normaalit toiminnot kuten unentulon ja ruokahalun täysin tilttiin.

DOKI DOKI I TELL YOU
© Nyymix
Lauantain bäkkärihengailuissa jännitti oikeastaan vähemmän kuin perjantaina. Aika tuntui kuluvan toisaalta hitaasti ja toisaalta yhtäkkiä alkoikin jo kisa. ECC:n ajan toimitin tärkeää tehtävää ovistopperina juontajan käyttämällä ovella :D Hallin aikaan sen sijaan siirryin odottamaan omaa vuoroani (ja toivoin ettei käyskentelyni tartuta jännitystä hall-kisaajiin; jännittäessäni koen tarvetta liikkua jatkuvasti, en pysty olemaan paikoillani, ja se voisi jotakuta häiritä).

Sydän huusi aika dramaattista dokidokia lavalla läppärin ääressä istuessa. Ääni tärisi. Sitten ei enää tärissyt, vaan mentiin fiiliksellä. Sitten show oli yhtäkkiä ohi. Bäkkärille palatessa mietin, että eikös minun pitäisi olla odottelemassa vuoroani.

Tän kuvan vilpitön riemu on jotain niin ilahduttavaa :') ♥
© Matias Tukiainen
Loppupäivä/ilta sujui itseään keräillessä, parkuessa, tuttujen ja tuntemattomien kanssa show'sta jutellessa (♥ ootte ihania) ja suupielet korvissa hymyillessä.

Jalkoihin sattui ja väsytti, mutta mentiin silti iltabileisiin muutamaksi tunniksi. Hitode Army on aivan huikea, ehdottomasti kaikista näkemistäni tanssiryhmistä lempparini! Enkä sano tätä edes puolueellisesti, vaikka Hitoden riveissä tanssiikin VS!-näyttelijätoverini Nani. Yritin bongailla bileistä tuttuja, mutta niitä tuntui olevan aika vähän paikalla.

© Matias Tukiainen
Aamulla teki mieli nukkua pitkään, mutta piti kuitenkin kiskoa itsensä ylös tarpeeksi ajoissa, että ehtisin musikaalijengin ryhmäkuvaan. Kuvanoton jälkeen laitoin Shion-cossin loput osat päälleni ja päivä vain hujahti ohi NezuShi-kuvia ottaessa ja eri porukoissa hengatessa.

Juu tämmöstä varten meillä oli se joukkorahoituskampanja......
© Helene Lindfors
Tyyppejä!
Näitäki tyyppejä!
♥ tui

Nezumi, kuvaaja. Meikäpoika editoi.

Kaatajaisissa rakkautta. Ihmisiä. Jutustelua. Ihmisiä. Rakkautta. En tiedä huomaako eroa pinnalle päin, mutta sisäisesti oloni oli paljon rennompi ja itsevarmempi kuin vaikkapa viime vuoden kaatajaisissa, jolloin vielä mietin liikaa kuulunko joukkoon. Vielä kun saisi karistettua loputkin rippeet reppana-Retasta ja sen pessimistisistä ajatuksista ja oltua se iloinen ja sosiaalinen Reta, joka olen parhaimmillani. Riemu-Reta, kuten jotkut sanovat.


Sitten muihin aiheisiin: pidin kuluneella viikolla pienimuotoisen Shion-photoshootin ystäväni luona. Ystävälläni on neljä lemmikkirottaa, joista kolmea pääsin käyttämään proppeina poseerauskavereina. Tuli monta varsin muikeaa kuvaa, joita postailen nettiin (tänne) kunhan tässä kaiken elämähälinän keskellä ehdin istua alas ja muokkailla kuvia ajatuksen kanssa. Yhden sneak peekin laitoin kuitenkin jo faboonkin, joten lisätään tähänkin :3

Vvoooiihhh noi jäbät ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!