2015/11/19

Katsojana cosplayn SM-kilpailuissa

MOI ME TYKÄTÄÄN OTTAA KUVII.
Cosplayn SM-kilpailuista kuullessani ajatuskulkuni taisi hyvin pitkälti olla 1. ohhoh, millaisetkohan ne ovat, 2. sinne on tietysti mentävä katsomaan.

Syksyn myötä päällimmäisiksi ajatuksiksi nousivat 3. onpahan taas deadline jollekin puvulle, 4. toivottavasti kisan katsominen tarjoaa motivaatiota ja inspiraatiota tämän cosplaymasiskauden loppumiseksi.

Mitä tulee kohtiin 1 & 2, niin kisat tuli tosiaan katsastettua paikan päällä ja hienoahan se tietysti oli! Tunnelma oli minusta hyvinkin erilainen kuin cosplaykilpailuissa yleensä. Toisaalta jengiä oli niin vähän ja Gloria ei tuntunut aivan coniympäristöltä, että jokin yleisfiiliksessä jäi puuttumaan. Toisaalta taas pieni yleisö, yhteinen jännitys, TV-kamerat ja yleisön metelin pitäminen nimenomaan tekivät kisasta erityisen kivan seurata. Valotikut ja konfettitykit hieman huvittivat tavanomaisiin kisoihin tottunutta, mutta tunnelmanluojina ne toimivat. Esitysten välissä olevista juttutuokioista tykkäsin ihan mielettömästi, koska tiesin niiden avaavan asioita huomattavasti heille lajia vähemmän ymmärtäville, jotka katselivat kisoja television välityksellä. Tämä on vieläkin niin uusi ja outo laji, että on mukavaa saada vähän rautalankaa mediaan.

Kisan tasosta jäi päällimmäisenä mieleen se, että aivan uskomattomia pukuja, mutta pukuihin keskittyminen on tainnut verottaa esityspuolta. Tai sitten ihmiset jännittivät kameroita. Tai eivät vain ole luontaisia esiintyjiä vaan sen sijaan loistavat käsityöpuolella. Joka tapauksessa monesta esityksestä jäi vähän vaisu fiilis.

En ole vielä katsonut miltä kisa on näyttänyt TV:ssä, mutta mitä ilmeisimmin moni olennainen asia esityksissä, esimerkiksi lavankäyttö, ei oikein välittynyt leikkausten ja rajausten vuoksi. Näiden nimenomaisten kisojen trendi tuntui sitä paitsi olevan juonen kuljettaminen taustavideon avulla, ja kamerahan ei taustavideoita juuri huomioinut. Mutta televisiointi lienee asia, jossa ehditään tulevina vuosina kehittymään.

Loppua kohti mennessä esitysten taso kyllä nousi huikeisiin mittoihin ja itkuherkkänä ihmisenä jouduin lopulta moneen kertaan pyyhkimään kyyneliä poskilta ihan vain ilosta ja innostuksesta. Kun näen jonkun esittävän upeaa skittiä, jonka eteen on selvästi nähty vaivaa, se osuu minulla jonnekin todella syvälle ja saa poikkeuksetta liikuttumaan, vaikka skitti itsessään ei olisi liikuttava tai surullinen. Etenkin jos esiintyjästä vielä näkee, että hän nauttii siitä.

Toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet Plstcgy ja Ilona kuuluivat juurikin lavaolemuksensa ja -eläytymisensä ansiosta yksilösarjan lemppareihini. Mainittakoon myös, että jos kisan tuomarointiperusteena olisi vain esitys, olisin suonut CrisisCosplaylle ehdottomasti sijoituksen Link-skitistä!

Ryhmäsarjasta mieleenpainuvimpia pareja olivat Biitti ja AG Notre Damen kellonsoittaja -skitillään. Ihan mieletöntä rytmitystä, näyttelijäntyötä ja nimenomaan tilanteen elämistä, ei ainoastaan esittämistä! Harmittaa, että TV-versiossa repliikit oli kuulemma jätetty pois, koska nimenomaan Biitin ja AG:n lipsync ja reagointi taustanauhaan oli esityksen parhaita puolia. Myös Cherin & Sakuran hologrammi-ideaan pohjautuva skitti oli upea ja sai ihon kananlihalle. Tykkäsin nimenomaan siitä että hologrammi olikin plot twist eikä selviö heti alusta asti. Ihan mieletön esitysidea.


Todistusaineistoa Sadiesta Pörrön kuvaamana.
Palatakseni alkukappaleiden kohtaan 3, päätimme tosiaan kisaseurani Pörrön kanssa pukuilla tapahtumassa Princess Princess -sarjakuvan kahta prinsessaa, Sadieta ja Amiraa. Tapahtumassa ei kovin pitkään ehtinyt pukuilla tai ottaa kovin kummoisia kuvia, mutta onpahan taas yksi keskeneräisenä nurkissa pyörinyt cossi saatu valmiiksi. Tunnettu tosiasiahan on, että deadline on paras motivaattori. Photoshoottaamme asuja kunnolla toivottavasti pian.

Kohdassa 4, inspiraation palauttamisessa, kisan katsominen toimi juuri niin kuin toivoinkin. Jahkailu ja jossittelu on ainakin hieman vähentynyt ja kynnys osallistua arvokisoihin madaltunut taas hieman. Pitkästä aikaa tuntuu kivalta työstää pukuja eteenpäin, vaikka edistys onkin hidasta. Eli lyhyesti sanottuna, cosplay alkaa taas pikkuhiljaa maistua siltä kuin sen kuuluukin.

Katsotaan mitä loppuvuosi ja vuoden vaihtuminen tuovat mukanaan!

2 kommenttia:

  1. Näin kotikatsojana on tosiaan mainittava se, että harmitti vietävästi kun Notre Damen kellonsoittaja oli sensuroitu :( Myös kamerakulmat jotka mainitsit olivat paikkapaikoin hyvin huonot, koska paljon taustanauhasta ja muusta lavalla tapahtuvasta meni ohi. Siltikin olen tosi mielissäni, että ylipäätään tämä näytettiin telkkarissa :). Katselisin mielelläni lisää cosplaykisojen taltiointia telkusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, omastakin mielestäni on ihan kiva juttu että tätä harrastusta saadaan vähän näkyville :) Vaikka siinä onkin nämä omat käytännön haasteensa.

      Poista

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!