2016/02/18

Frostbite: lavan takana ja lavalla + muutama murina Yukiconista

Ugh, Frostbitesta nyt on jo yli kuukausi, mutta hui hai! Vähän jälkifiilistelyjä.

En halunnut tehdä millään tavalla vaativia pukuja Frostbiteen, koska kaikki fokus oli keskitettävä lähestyvään Yukiconiin ja mahdolliseen NCC-karsintaosallistumiseen. (Jonka muuten lopulta peruin. Siitä lisää lopussa.) Haalin keskeneräisien cossien kokoelmastani pari helposti valmistuvaa asua. Frostin cosseiksi päätyivät siis Ritsu (K-ON!!, tällä kertaa vihdoin ja viimein se No, Thank You! -versio, jota olen ollut tekemässä jo kauan) ja Blue (Wolf's Rain).

Näihinkin yksinkertaisiin pukuihin tosin paloi loppujen lopuksi yllättävän paljon aikaa, etenkin Blueen, vaikka se on yksinomaan valmisvaatteista kasattu. Takki ja (kuvausvaiheessa tietysti jo rispaantumaan lähtenyt) huivi olivat kirpparilöytöjä, joskin takkia muokkasin mm. lyhentämällä ja lisäämällä taskut. Peruukkiakin sai stailata reilusti, vaikka se löytyikin valmiiksi kaapista. Bluen hiukset ovat animehahmolle tyypillisesti aina tyylikkään sekaiset ja näyttävät joka kuvakulmasta erilaisilta. Peruukkia oli hiton vaikea stailata niin. Lopputulos on sellainen, että tietyistä kuvakulmista se näyttää aika kivalta, ja toisista taas... nääh. Kenkiä olin jo toteuttamassa itse bootcovereina, mutta niiden kanssa ei millään homma pelannut ja lopulta nielin ylpeyteni ja hain torstaina kaupasta valmiit ylipolvensaappaat ja vielä vähän pidemmät -sukat. Kengät maksoivat enemmän kuin haluaisin cossikengistä maksaa, mutta eiköhän noin nättejä saappaita tule käytettyä ihan omaksi ilokseenkin joskus.

© Eve
Ritsu taas oli paria shortsien ommelta ja hupparin ostamista vaille valmis jo valmiiksi, olenhan aloittanut sen työstämisen jo ajat sitten. Jos tekisin NTY!Ritsun täsmälleen siten kuin sen itse näen, olisi huppari kaksivärinen, tai mustan hupparin päällä olisi erikseen tummanharmaa neule, mutta ajanpuutteessa päädyin ihan vain mustaan huppariin. Näissä vaatteissa sitten juoksentelinkin koko lauantain cosplaykisojen bäkkärillä. Senni oli ihana ja otti minusta jokusen kuvankin, kun lava tarjosi aika kivat puitteet muusikkohahmolle.

Yleisesti conin tunnelmia tulikin jo fiilisteltyä facebook-sivulla:

Klikkaamalla isommaksi.

Eli joo, lavavänkäröinti oli mahtavaa ja tiimi oli ihan superb! Oli ihana paitsi tehdä töitä tiiminä, myös purkaa jännitystä nauramalla yhdessä. Perjantain ja lauantaiaamupäivän treenien aikana vielä vähän kuumotteli, koska siinä kohtaa en vielä täysin tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Mutta heti kun lavastelistat olivat ajan tasalla ja kisa alkamassa, nautin tilanteesta ihan älyttömästi. Tykkään just tuommoisesta hektisestä, skarppiutta vaativasta hommasta, jossa jokainen tiimiläinen tietää tarkalleen mitä tehdä. Eli lavasteiden juokseminen paikasta toiseen kisan aikana oli siis loistavasti minulle sopivaa hommaa.

Juuri kun olin saanut huokaistua helpotuksesta onnistuneiden roudauksien vuoksi, heittivät sitten lavalle laulamaan ilman ennakkovaroitusta... Meinasin lamaantua järkytyksestä, mutta selvisin kuin selvisinkin, ja moni tuli sanomaan että vieläpä kunnialla. Juu ei, se ei ollut käsikirjoitettu juttu, kuten jotkut ovat kuulemma arvelleet :D

© Tytti Levänen
Tän blogauksen teema on vissiin
"screenshottaan kaiken mitä olen jo julkaissut muussa somessa"

Sunnuntai alkoi photoshootilla Even kanssa ja loppupäivä olikin sitten hengailua. Väsytti, ja paljon. Kaatoa odottelin etukäteen innolla, mutta loppujen lopuksi en harmikseni ehtinyt juurikaan hengailemaan ei-niin-tuttujen coni-ihmisten kanssa muuten kuin alkuillasta. Mutta ensi kerralla!

Lempparikuvani photoshootista ♥
© Eve

Sitten vähän tuimempiin tunnelmiin.

Mitä tulee tekstin alussa mainitsemaani Yukiconiin, tilanne on tänä päivänä jo muuttunut. Peruin osallistumiseni NCC:hen. Iso syy perumiseen oli se, että puku ja esitys olisi pitänyt tehdä valmiiksi liian tiukalla aikataululla makuuni. Työsarkaa on musikaalin lähestyvää ensi-iltaa varten jo ihan riittämiin, ja NCC-puvun droppaamalla sain paitsi aikaa ja virtaa paneutua kunnolla treenaamiseen, myös mahdollisuuden mm. auttaa musikaalin puvustustiimiä ompeluhommissa.

Mutta pitkälti kisahalut katosivat myös siksi, etten ollut ihan vakuuttunut conin järjestelyistä. Informaationkulku noin etukäteen ei tunnu olevan Yukiconin vahvuuksia. Nettisivuilta oli vaikeaa tai mahdotonta löytää tietoa, joka olisi ajan tasalla - puhumattakaan siitä, että henkilökohtainen viestintä tökki pahasti. Vänkäriksi hakenut kaverini sai hyvin nihkeästi tietoa työvuoroistaan ja itse en koskaan saanut kuittausta kisailmoittautumiseeni. Kun info liikkuu jo etukäteen huonosti, ei se vakuuta siitä, että itse tapahtuma sujuisi yhtään sen sujuvammin.

Ymmärrän, että teknisiä ongelmia saattaa järjestäjäpuolella esiintyä, mutta kävijän/kisaosallistujan/vänkärin näkökulmasta on hirveän ahdistavaa, kun ilmoittautumiseensa ei saa vahvistusta eikä kysymyksiinsä vastauksia. Itse päätin, etten tahdo kiusata itseäni jatkuvalla epätietoisuudella, kun kisaan alkoi olla enää reilu kolmisen viikkoa ja sähköposti ja some huusivat hiljaisuuttaan. Nyt puolisentoista viikkoa ennen kisaa en ollut uskoa silmiäni, kun näin Twitterissä kisakandidaattien yhä kyselevän infon perään. Käsittämätöntä.

Mieluummin vien pukuni ja skittini puitteisiin, jotka varmuudella palvelevat tarkoituksiani, ja kisaan jossa minusta pidetään huolta.

Henkilökohtaisen elämän kannalta oli myös ihan fiksu veto siirtää kisaaminen suosiolla toiseen ajankohtaan ja elämäntilanteeseen. Kisaaminen on ihanaa, mutta kun vapaa-ajalla joutuu kieltämään itseltään kaiken muun paitsi puvun työstämisen ja stressi syö hommasta hauskuuden, ei siinä ole oikein mieltä.

En tiedä vielä yhtään mikä seuraava kilpailuni sitten mahtaa olla, mutta ainakin on aikaa pohdiskella asiaa ja kehittää skitti-ideaa vielä eteenpäin rauhassa. Johan tuo viime Traconkin todisti, että joskus kisan peruminen on hyvä juttu - nimittäin siten, että kun lopulta toteuttaakin sen aiemmin perumansa esityksen, saattaa lopputulos olla paljon parempi kuin se olisi aikaisemmin ollut. :)

2 kommenttia:

  1. Harmi että vielä nykyään kompastutaan huonon kommunikoinnin kuoppaan..Conihistorian tarkastelu varmaan eiolisi järjestäjätiimille välillä huono asia niin voi yrittää olla tekemättä muiden conien virheitä.

    VastaaPoista
  2. Mulla oli viime vuonna yukin kisassa vähän sama ongelma et ei oikee tullu infoo. En esim saanu kisa-aikataulu viestiä, ja kun conin taholta kysyin en saanut vastausta pitkään aikaan, ja kysyin kaverilta joka kanssa oli kisaamassa ja hän lähetti mulle aikataulun.

    VastaaPoista

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!