2017/03/17

Nyan nyan nyan nyan nyan nyan eli ECG

Lava-addiktio on taas huipussaan! Eletään vuoden kolmatta kuukautta ja niistä kaikkina kolmena minä olen löytänyt tieni lavalle. Tai no, jos tarkkoja ollaan, niin maaliskuun tapauksessa se tulee tapahtumaan tänä viikonloppuna.

Tammikuisessa Desucon Frostbitessä koin vihdoin ja viimein ensimmäisen arvokisani! Arvokisaan osallistuminen on jostain syystä ollut minulle ihan valtavan suuren kynnyksen takana, mutta nyt kun se on ylitetty, ihmettelen miksen uskaltautunut toiselle puolelle jo aikaisemmin. No, kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja nyt oli ensikokeilun aika: osallistuin siis European Cosplay Gatheringin Suomen karsintojen yksilösarjaan.

Hahmoksi valikoitui Nyaatan sarjasta Etotama; suoraan sanoen mitäänsanomaton sarja mutta ihan hauska hahmo, jolle oli kiva rakennella kissamainen skitti. Tuollaiset energiset, liikkuvaiset hahmot sopivat minulle hyvin, joten Nyaatan tuntui aika turvalliselta valinnalta.

Kun puvun tekemisestä on jo näin pitkä aika, ei siitä tietenkään osaa enää hirveämmin mitään kertoa. Yksinkertainen design takaamaan liikkumisvapautta (ja myönnetään, myös ajamaan matalan aidan asiaa, koska en luota käsityötaitoihini). Puuvillaa, lisää puuvillaa, pehmoiset korvat ja häntä, tukikankaalla ja rautalangalla tuettu pyllyrusetti. Simppeliä. Ottakaapa vaikka kasa sekalaisia wip-kuvia.

Tein protoversioita Desuconin hengessä kuuttikuvioisesta lakanasta. :D

Lisää kuuttilakanassa poseeraamista
Oli muuten ensimmäinen vekkihameeni,
ja ensimmäinen koulupukuni noin ylipäätään!

Ihan nätti siitä tuli. :3

Melkein valmista! Yksityiskohtia puuttuu.

Etukäteen isoin jännityksen aihe oli ehdottomasti tuomarointi, mutta tuomarointitilanne oli lopulta hyvin miellyttävä. Englantini on ihan sujuvaa, mutta olin silti pelännyt etukäteen meneväni lukkoon tosipaikan edessä, joten oli valtava helpotus kun tuomareiden edessä puhe tulikin ulos sitä sen kummemmin ajattelematta. Tuomarit olivat ihanan ystävällisiä ja kohtelivat minua kuin kukkaa kämmenellä, mikä lievensi jännitystä paljon -- suuri kiitos siitä heille! Juuri noin tuomaroinnin kuuluu mennä.

Tuomaroinnin jälkeen piipahdin kuvissa, joita muuten odotellaan julkaisuun vieläkin, harmi kyllä. Kuvaustilanne oli tosi kiva, koska minulla oli selkeät visiot poseerauksistani ja kuvaaja osasi ohjata minua niin, että sain itsestäni irti vielä enemmän kuin alkuun aioin. Varsin kiitettävää yhteistyötä!

Sitä olenkin jo moneen kertaan toistellut, että Siben lava on lempipaikkani maailmassa. Se on minulle jo niin tuttu ja turvallinen, että oikeastaan lavaosuus ei huolettanut lainkaan. Tottakai asianmukaiset dokidokit tuntuivat siellä pahvilaatikossa odotellessa, mutta panikoinnille ei ollut tarvetta -- olin vain innoissani päästessäni taas esiintymään!



Tykkäsin skitti-ideastani heti siitä alkaen, kun sen sain, ja sitä oli koko ajan tosi kiva tehdä. Ja vaikka esityksen rymyämisestä kuusi kertaa läpi yhden viikonlopun aikana (perjantaiharkat, lauantaiharkat, lavaveto) koitui tuntuvia vaurioita sekä sukkahousuille että polville, niin mitään en kadu, koska lavalle mennään täysillä tai ei ollenkaan.

Case in point... Tämä kuva on otettu lauantai-iltana.
Punaisimmat kohdat ovat hiertymiä (joista repeytyi pinta
auki aina uudestaan kun taivutin polviani) ja ruskeammat mustelmia.

© Nyymix
Sijoitusta en saanut enkä odottanutkaan. Tavoitteenani oli alusta asti ihan vain se, että se arvokisojen kynnys tulisi ylitettyä ja se, että pääsisin lavalle pitämään hauskaa. Kisa oli täynnä upeita pukuja ja esityksiä; onnittelut ei ainoastaan voittajille, vaan kaikille osallistuneille! On ilo olla mukana luomassa monipuolista ja viihdyttävää show'ta. Kiitos myös minun lavaosuuttani kehuneille katsojille ja kanssakisaajille. Jokainen positiivinen sana merkitsee minulle paljon.

© Mikael Peltomaa
Tuomareilta saamani palaute vasta räjäyttikin tajunnan. Pidän itseäni todella keskinkertaisena puvuntekijänä; cosplayssa en oikeastaan ole huolissani esiintymisosuudesta, vaan heikkouteni on ehdottomasti käsityötaitotasoni. Paitsi ettei ilmeisesti olekaan, sillä minua kehuttiin ihan odottamattomasti siististä ompelujäljestä, ja ne kohdat, jotka itseäni puvussa häiritsivät, eivät ilmeisesti osuneet tuomariston silmiin. Sain hyvää rakentavaa palautetta ja ennen kaikkea lämmintä kannustusta, joten väkisinkin heräsi mieletön into osallistua toistekin arvokisoihin!

ECG oli siis kaikin puolin erinomainen aloitus arvokisauralleni. Sain valtavasti motivaatiota haastaa itseäni tekemään vaikeampia pukuja, koska nähtävästi minusta on sittenkin enempään kuin annan itseni uskoa. En tiedä, milloin on seuraavan isomman projektin vuoro, mutta sellainen tulee kyllä vielä varmasti!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanottavaa? Kysymyksiä? Ehdotuksia? Elämänviisauksia? Kerro heti!